Rakas lukija ♡
Tämä kirjoitus päättää Johtajuuden geometria -sarjani.
Sarjan lähtöpiste on artikkeli Miksi johtajuus tarvitsee uuden kartan? Siinä avaan Feminiinisen tietoisen johtajuuden mandalaa ja sen kahdeksaa laatua. Samasta artikkelista löydät nyt myös suorat linkit kaikkiin kahdeksaan Johtajuuden geometria -sarjan kirjoituksiin läsnäolosta viisauteen.
Kun julkaisin alkuvuodesta 2026 kirjani Feminiininen tietoinen johtajuus – Sydämen viisaus johtamisen tulevaisuudessa, kirjoitin siinä kahdeksasta laadusta, joiden ajattelen kuuluvan tulevaisuuden johtajuuteen: läsnäolosta, myötätunnosta, totuudellisuudesta, luottamuksesta, luovuudesta, palvelusta, ykseydestä ja viisaudesta.
Rakensin niistä mandalan.
Johtajuuden geometria -sarjassa olen palannut jokaiseen laatuun erikseen, hieman hitaammin ja myös omien kokemusteni kautta.
Nyt sarjan lopussa huomaan palaavani siihen, minkä kirjoitin jo kirjassa mandalan ytimeen: johtajuus alkaa sisältä. Kahdeksan laatua eivät kuvaa vain suhdettamme niihin, joita johdamme, vaan myös suhdettamme itseemme, omaan voimaamme, pelkoihimme, valintoihimme ja siihen paikkaan, josta käsin toimimme.
Johtajuuden kartta kääntyy lopulta sisäänpäin.
Menestys on pitkään ollut näkyvää
Olemme oppineet tunnistamaan menestyksen melko helposti.
Kasvua. Rahaa. Asemaa. Näkyvyyttä. Vaikutusvaltaa. Saavutuksia, jotka voidaan näyttää ja mielellään myös mitata.
Tässä ei ole mitään väärää.
Pidän aikaansaamisesta. Olen rakentanut liiketoimintoja, johtanut ihmisiä ja tehnyt elämässäni monta asiaa, joita ilman kunnianhimoa tuskin olisi syntynyt. En siis ehdota maailmaa, jossa tuloksilla ei enää olisi merkitystä ja tilinpäätös korvattaisiin hyvällä energialla.
Pankki saattaisi suhtautua ajatukseen varauksella.
Mutta jotakin tapahtuu, jos ulkoinen kasvu ja sisäinen elämä alkavat kulkea eri suuntiin.
Ihminen voi menestyä ja samalla kadottaa vähitellen yhteyden itseensä. Yritys voi kasvaa ja kulttuuri haurastua. Näkyvyys voi lisääntyä ja samalla merkityksen tunne vähentyä.
Kaikki voi siis näyttää ulospäin hyvältä.
Ja siinä juuri piileekin asian pieni hankaluus.
Olen itse istunut työterveyslääkärin vastaanotolla ymmärtämättä edes kysymystä, kun lääkäri kysyi minulta, milloin kiireeni loppuu. Olin tehokas, pätevä ja sain paljon aikaan. Taisin myös rakastaa kiirettä.
Vasta myöhemmin ymmärsin hänen ehkä kysyneen jotakin aivan muuta.
Tiesinkö enää kuka olin ilman sitä?
Menestys 2.0
Kun kirjoitan Menestys 2.0:sta, en tarkoita menestyksestä luopumista. En kunnianhimon pienentämistä enkä sitä, että tuloksesta tulisi jotenkin epäilyttävää.
Vanha menestyksen logiikka opetti mittaamaan tulosta usein irti ihmisestä.
Minua kiinnostaa toinen kysymys: mitä syntyy, kun sydän, järki ja tietoisuus toimivat yhdessä — kun ihminen, työ ja organisaatio eivät ole ristiriidassa keskenään? Tutkimukset nimittäin osoittavat, että luottamukseen ja merkityksellisyyteen rakennetut organisaatiot menestyvät kestävämmin.
Menestys 2.0:lla tarkoitan suurempaa mittaa. Sellaista isompaa ymmärrystä, joka kysyy:
Mitä tämä tapa saavuttaa tekee minulle? Mitä se tekee toisille ihmisille? Ja mitä siitä alkaa vähitellen muodostua ympärilleni?
Sisäinen johtajuus tulee tähän mukaan paljon ennen kuin ensimmäinenkään päätös näkyy ulospäin.
Kirjoitin jo Feminiininen tietoinen johtajuus -kirjassani siitä, ettei johtajuus synny vain osaamisesta, menetelmistä tai asemasta. Johtaja tuo tilanteeseen oman tietoisuutensa, pelkonsa, motiivinsa, kykynsä olla läsnä ja myös ne osat itsestään, joita hän ei ehkä vielä kovin hyvin tunne.
Ne eivät jää työhuoneen oven ulkopuolelle.
Sama ihminen voi tehdä ulospäin lähes saman päätöksen hyvin erilaisesta sisäisestä paikasta. Voin sanoa ei siksi, että haluan suojella asemaani, tai koska jokin todella tarvitsee rajan. Voin antaa toiselle vapautta, koska luotan häneen, tai koska en uskalla puuttua tilanteeseen.
Ulospäin teko saattaa näyttää samalta.
Sisälläni se ei ole sama teko.
Sisäinen johtajuuteni tuo tämän tietoiseksi minulle. Se merkitsee kykyä huomata tämä ero.
Mandala kääntyy sisäänpäin
Kun katson nyt FTJ-mandalan kahdeksaa laatua, näen ne yhä vähemmän johtajan ominaisuuksina, jotka pitäisi kerätä itselleen yksi toisensa jälkeen. Ne ovat enemmän kysymyksiä, joiden äärelle voi palata.
Läsnäolo palauttaa siihen, mitä todella tapahtuu, eikä siihen mitä toivoin tapahtuvan.
Myötätunto tuo kuvaan toisen ihmisen ilman että minun tarvitsee kadottaa itseäni.
Totuudellisuus vie sen äärelle, mitä mieluummin ehkä kiertäisin.
Luottamus paljastaa myös paikat, joissa kontrolloin vain siksi että pelkään.
Luovuus tarvitsee tilaa nähdä jotakin, mitä ei vielä ole.
Palvelu kysyy, mihin käytän sitä voimaa, joka minulla on.
Ykseys rikkoo liian helppoja jakoja meihin ja muihin.
Ja viisaus yrittää nähdä tästä kaikesta hieman enemmän kokonaisena.
Ehkä mandalan keskuksessa ei siis olekaan täydellinen johtaja.
Siellä on ihminen.
Patagonia ja se hetki, jolloin arvo muuttuu teoksi
Kirjoitin kirjassani myös Patagoniasta. Otsikoin casen: Patagonia – Kun yritys johtaa sydämellä.
Pidin Yvon Chouinardin vuonna 2022 tekemää ratkaisua yhtenä aikamme kiinnostavimmista esimerkeistä siitä, mitä tapahtuu, kun yrityksen tarkoitus viedään todella pitkälle.
Chouinardin perhe siirsi Patagonian omistuksen rakenteeseen, jossa Patagonia Purpose Trust turvaa yhtiön tarkoituksen ja äänivallan ja Holdfast Collective omistaa suurimman osan yhtiöstä. Liiketoimintaan tarvittavien investointien jälkeen ylimääräisiä voittoja ohjataan luonnon ja ilmaston suojelemiseen.
Patagonia sanoi asian itse poikkeuksellisen yksinkertaisesti:
Earth is now our only shareholder.
Kirjaa kirjoittaessani Patagonia oli minulle esimerkki siitä, ettei arvojen ja taloudellisen elinkelpoisuuden tarvitse olla toistensa vastakohtia. Yritys voi tehdä voittoa ja samalla kysyä hyvin vakavasti, mitä varten tuo voitto lopulta syntyy.
Nyt tarina tuli yllättäen lähemmäksi.
Elokuussa 2026 luin Hesarista uutisen (HS / Heli Saavalainen, 10.8.2026 ”Vaatejätti Patagonia rahoittaa suomalaisen padon purkua 1,7 miljoonalla eurolla”).
Siinä kerrotaan, että Patagonian voittoja ympäristötyöhön suuntaava Holdfast Collective on sitoutunut kahden miljoonan dollarin, noin 1,7 miljoonan euron, rahoitukseen Heinäveden Palokin padon purkamiseksi ja koskien ennallistamiseksi.
Palokissa kyse ei ole pienestä purosta. Padon poistaminen voisi palauttaa kymmenen koskea ja avata vaelluskaloille yhteyden jopa noin 1 500 kilometrin vesistöverkostoon. Järvilohi on äärimmäisen uhanalainen.
Minusta tässä on jotakin aivan uskomatonta.
Kaliforniassa vuosikymmeniä sitten syntynyt ajatus yrityksen tarkoituksesta päätyy lopulta Heinävedelle, veden äärelle, paikkaan jossa betoni ehkä jonakin päivänä poistuu ja joki pääsee jälleen virtaamaan.
Arvo on muuttunut omistusrakenteeksi.
Omistusrakenne rahaksi.
Ja raha takaisin joeksi.
Tällaisia uutisia tarvitaan myös siksi, että ne muistuttavat hyvän todella tapahtuvan. Kaikki johtamisen muutos ei ole teoriaa, tulevaisuuspuhetta tai konferenssin lavalla esitettyjä kalvosulkeisia.
Jotkut ovat jo liikkeellä.
En tietenkään tarkoita, että Patagonia olisi täydellinen yritys tai että yksi omistusratkaisu ratkaisisi yritystoiminnan ja luonnon väliset ristiriidat. Patagonia itsekin puhuu tästä keskeneräisyytenä.
Ehkä juuri siksi pidän esimerkistä.
Täydellisyyttä kiinnostavampaa on suunta. Minä puhun siitä feminiinisenä tietoisena johtajuutena.
Siinä sydän, järki ja tietoisuus toimivat yhdessä.
Sisäinen johtajuus näkyy aina jossakin
Sisäinen johtajuus voi kuulostaa henkilökohtaiselta asialta, mutta johtajan kohdalla se harvoin jää sellaiseksi.
Jos johtaja pelkää, ihmiset alkavat usein varoa. Jos hän tarvitsee jatkuvasti vahvistusta asemalleen, ympärille alkaa helposti muodostua järjestelmä, joka sitä tuottaa. Jos huonot uutiset ovat hänelle vaikeita, niitä lakataan vähitellen kertomasta.
Ja jos hän kestää sen, ettei itse tiedä kaikkea, ympärillä olevien ihmisten ei tarvitse käyttää niin paljon energiaa siihen, että johtaja näyttäisi tietävän.
Sisäinen maailma vuotaa ulospäin.
Ehkä tämä on yksi tärkeimmistä asioista, joita ajattelen Feminiinisen tietoisen johtajuuden mandalasta.
Tietoisuuden taso ei jää ihmisen sisälle. Se muuttuu tavaksi kuunnella, käyttää rahaa, tehdä päätöksiä, jakaa valtaa, suhtautua virheeseen, rakentaa organisaatiota ja lopulta siihen, millaisen jäljen toiminta jättää ympärilleen.
Patagonian kohdalla jälki voi olla jonakin päivänä jälleen virtaava koski Heinävedellä.
En olisi voinut uskoa tätä, kun kirjoitin kirjaani! Mutta se on aivan mahtavaa.
Entä kunnianhimo?
Kunnianhimo kuuluu edelleen Menestys 2.0:aan.
Haluan itsekin edelleen tehdä juttuja hyvin. Kirjoittaa parempia kirjoja. Ymmärtää enemmän. Luoda jotakin, joka koskettaa ja jolla on vaikutusta.
Minua ei kiinnosta ihmisen voiman pienentäminen.
Minua kiinnostaa se, mikä voimaa johtaa.
Jos kunnianhimon alla on jatkuva tarve todistaa oma arvonsa, mikään saavutus ei lopulta aivan riitä. Maaliviiva siirtyy sopivasti juuri silloin, kun lähestymme sitä.
Jos kunnianhimo taas kasvaa yhteydestä omaan työhön, lahjoihin ja siihen mitä ihminen haluaa antaa, siinä on toisenlainen tuntu.
Ulospäin molemmat voivat näyttää hyvin tehokkailta.
Sisällä ero voi olla valtava.
Menestys 2.0 ei ehkä siis tarkoita sitä, että haluamme vähemmän.
Ehkä kysymys on siitä, ettei meidän tarvitse koko ajan todistaa olevamme enemmän.
Kartan jälkeen
Johtajuuden geometria alkoi kysymyksestä, miksi johtajuus tarvitsee uuden kartan.
Ajattelen, ettei kartan tärkein tehtävä ole kertoa, minne muiden pitäisi mennä.
Se näyttää nimittäin myös, missä itse olen.
Joskus olen läsnä ja joskus en. Joskus luotan ja toisinaan huomaan yrittäväni kontrolloida asioita, jotka eivät ole koskaan olleet minun hallinnassani. Joskus osaan käyttää voimaani hyvin. Joskus ymmärrän vasta myöhemmin, että vanha pelko tai tuttu toimintamalli ehti ensin.
Se kuuluu ihmisyyteen.
Sisäinen johtajuus ei ole minulle virheettömyyttä. Se on kykyä palata takaisin ja katsoa uudelleen.
Mitä minussa tapahtuu? Mitä ympärilläni tapahtuu? Ja kulkeeko se, mitä pidän tärkeänä, ja se, miten todella elän ja johdan, vielä samaan suuntaan?
Ehkä Menestys 2.0 alkaa tästä.
Ei siis ulkoisen menestyksen hylkäämisestä vaan siitä, että ulkoinen ja sisäinen elämä tunnistavat toisensa.
Ja parhaimmillaan jotakin siitä alkaa virrata myös maailmaan.
Joskus aivan konkreettisesti.
Kuten vaikka vetenä vanhassa koskessa.
Rakkaudella Porvoosta ♡ Marjaana
Marjaana Will-Vidlund
Marjaanan kirjeitä Substackissa: Sydämen äärellä
Web-sivut: alkemiallinennainen.com
S-posti: marjaana (at) alkemiallinennainen.com
IG: @marjaanawv
FB: @mwillvidlund
Kiitos että luet! Tästä voit liittyä kirjeideni lukijaksi:
Liity Sydämen äärelle 🌹
Sydämen äärellä -kirjeen lukijana saat sähköpostiisi uudet blogikirjoitukseni sekä ajoittain ajatuksia kirjoista, tietoisuudesta, johtajuudesta ja sydämen viisaudesta.
Liittyessäsi saat lahjaksi kaksi maksutonta PDF-vihkosta:
FTJ-työkalupakin sekä Oppaan meditaatioon ja henkisiin harjoituksiin.
