Palvelu – Sana joka herättää ristiriitaisia tunteita

Palvelu on sana, jonka kanssa olen joutunut viipymään hieman tavallista pidempään. Siinä on jotakin vanhaa ja arvokasta, mutta myös paljon sellaista, mikä saa nykyihmisen helposti ottamaan pienen askeleen taaksepäin. Palvelusta tulee mieleen nöyryys, uhrautuminen, velvollisuus ja joskus myös ajatus ihmisestä, joka huolehtii tunnollisesti kaikista muista ja huomaa vasta päivän päätteeksi unohtaneensa itsensä. Tämä ei ole aivan se, mitä tarkoitan.

Johtajuuden yhteydessä palvelu kiinnostaa minua toisesta suunnasta. Mitä ihminen tekee sillä, mitä hänellä on käytettävissään? Osaamisellaan, asemallaan, vaikutusvallallaan ja mahdollisuudellaan tehdä päätöksiä, jotka vaikuttavat myös muiden elämään? Valta ei tässä mielessä ole vain suurten johtajien tai yhteiskunnallisten päättäjien asia. Sitä on jo siinä, kuka kutsutaan kokoukseen, kuka saa puhua, mitä päätetään rahoittaa ja minkä asian annetaan kaikessa hiljaisuudessa jäädä pöydälle.

Palvelu alkaa minusta jostakin tämän läheltä. Ihminen ei katoa kokonaisuuden hyväksi, mutta hän ei myöskään pidä itseään kokonaisuuden mittana.

Ihanaa elokuuta, rakas lukija ♡

Elokuussa on aina ollut jotakin, mistä pidän erityisesti. Valo muuttuu vähitellen kullankeltaiseksi, illat pimenevät vähän aikaisemmin ja samalla kesä jatkuu vielä aivan selvästi. Vuodenaika ei näytä kiirehtivän mihinkään. Ehkä juuri siksi sen huomaa.

Minä sen sijaan olen kirjoittanut viime kuukaudet melkoisen kiireettömästi, jos kiireettömyydellä tarkoitetaan sitä, että ihminen istuu koneen ääressä lähes koko ajan. Kirjat ovat vieneet mukanaan, ja havahduin vasta nyt siihen, että Johtajuuden geometria -sarjani jäi kesken. Kolme feminiinisen tietoisen johtajuuden laatua jäi odottamaan: palvelu, ykseys ja viisaus. Aloitan palvelusta. Aiemmat viisi kirjoitustani muista FTJ-laaduista läsnäolo, myötätunto, totuudellisuus, luottamus, luovuus voit lukea em. linkeistä 

Kun rakensin Feminiininen tietoinen johtajuus -kirjaan kahdeksan laadun kokonaisuutta, palvelu asettui siihen luontevasti. Vasta myöhemmin olen miettinyt enemmän itse sanaa. Strategia, vaikuttavuus, tuloksellisuus ja muutos kuuluvat työelämän tuttuun sanastoon, eikä niiden oikeutusta tarvitse juuri perustella.

Palvelu joutuu helposti selittämään, mitä se oikein tekee johtajuuden seurassa.

Ehkä se kertoo jotakin myös ajastamme.

Kun puhun palvelusta, en tarkoita alistumista enkä itsensä uhraamista. En myöskään ajatusta johtajasta, jonka tehtävänä on toteuttaa kaikkien toiveet ja yrittää pitää kaikki tyytyväisinä. Se olisi raskasta jo tavallisessa perhe-elämässä, saati organisaatiossa. Tarkoitan pikemminkin sitä, että ihminen tunnistaa oman kykynsä, asemansa ja vastuunsa ja kysyy, mihin niiden olisi hyvä suuntautua.

Olen työelämässä nähnyt, kuinka helposti valta alkaa vähitellen kääntyä itseensä. En usko, että kovinkaan moni johtaja päättää tietoisesti alkaa rakentaa organisaatiota oman asemansa ympärille. Se tapahtuu yleensä paljon arkisemmin. On mukava tietää, mitä kaikkialla tapahtuu. On turvallista, että tärkeät päätökset kulkevat oman pöydän kautta. On inhimillistä toivoa, että oma työ huomataan ja oma asema säilyy.

Siinä ei vielä ole mitään erityisen hälyttävää.

Ihminen pysyy ihmisenä myös saadessaan johtajan tittelin.

Mutta vähitellen organisaatio voi alkaa järjestyä enemmän johtajan tarpeiden kuin perustehtävän ympärille. Ihmiset oppivat, mitä kannattaa sanoa ja mitä ehkä ei. Päätöksistä tulee varovaisempia. Tieto alkaa kulkea ylöspäin ennen kuin se liikkuu sivuille. Joskus johtajasta tulee niin tärkeä, että hän on lopulta lähes välttämätön kaikelle. Tätä voidaan pitää merkkinä vahvasta johtajuudesta, vaikka se saattaa kertoa myös jostakin aivan muusta.

Palvelu tuo tähän toisen kysymyksen. Mitä tämä kokonaisuus tarvitsee?

Kysymys kuulostaa yksinkertaiselta, mutta käytännössä se ei aina ole sitä. Kokonaisuuden hyvä ei tarkoita samaa kuin kaikkien tämänhetkinen tyytyväisyys. Joskus johtajan on asetettava raja, lopetettava jokin toiminta tai tehtävä päätös, josta joku pettyy. Joskus ihmisen tukeminen tarkoittaa tilan antamista, joskus taas sitä, ettei vaikean asian anneta enää jatkua.

Siksi en oikein pidä ajatuksesta, että palvelu tekisi johtajuudesta pehmeää. Se voi tehdä siitä päinvastoin vaativampaa. Kun oma etu, asema tai tarve tulla pidetyksi ei yksin ratkaise suuntaa, johtajan on katsottava päätöstä vähän kauemmas. Mitä tästä seuraa kuukauden päästä? Entä vuoden? Mitä tapahtuu ihmisten luottamukselle, jos toimimme näin? Mitä opimme organisaationa tästä päätöksestä?

Numeroita pitää tietenkin katsoa. Olen yrittäjänä ja aiemmin johtajana elänyt riittävän kauan tietääkseni, ettei yritys pysy hengissä hyvillä aikomuksilla. Taloudellinen todellisuus kuuluu johtamiseen eikä katoa sillä, että puhumme tietoisesta tai feminiinisestä johtajuudesta. Mutta numerokaan ei yksin osaa kertoa, mitä organisaatiossa tapahtuu.

Päätös voi näyttää taulukossa erinomaiselta ja tulla myöhemmin hyvin kalliiksi. Luottamuksen menettäminen on tästä yksi esimerkki. Sille ei aina löydy heti omaa riviä Excelistä.

Palvelu merkitsee minulle siksi kykyä nähdä seurauksia vähän laajemmin. Mitä päätös tekee liiketoiminnalle, mutta myös ihmisille, kulttuurille ja sille tavalle, jolla tässä yhteisössä opitaan toimimaan? Onko syntymässä jotakin, joka kestää, vai ratkaisemmeko vain tämän päivän ongelman ja siirrämme laskun myöhemmäksi?

Johtajuuden arki muodostuu lopulta hyvin tavallisista tilanteista. Kokouksista, sähköposteista, budjeteista, vaikeista keskusteluista ja niistä hetkistä, jolloin joku tulee kertomaan uutisen, jota johtaja ei erityisesti olisi halunnut kuulla. Juuri silloin alkaa näkyä, millaista johtajuus todella on. Saako huonon uutisen tuoda pöytään ajoissa? Saako johtajan kanssa olla eri mieltä? Voiko toinen ihminen olla jossakin asiassa johtajaa taitavampi ilman, että tilanteeseen tulee outoa sivumakua?

Palvelu ei siis välttämättä näytä suurelta. Usein se näkyy siinä, mitä johtajan ympärillä tapahtuu.

Feminiinisen tietoisen johtajuuden mallissa palvelua edeltävät läsnäolo, myötätunto, totuudellisuus, luottamus ja luovuus. Olen vuosien mittaan alkanut nähdä nämä laadut yhä vähemmän erillisinä. Jos en ole läsnä, minun on vaikea huomata, mitä tilanteessa oikeastaan tapahtuu. Ilman myötätuntoa päätöksen inhimilliset seuraukset jäävät helposti sivuun. Totuudellisuutta tarvitaan siihen, että vaikea asia uskalletaan nimetä, ja luottamusta siihen, ettei kaikkea tarvitse pitää omissa käsissä.

Palvelu antaa näille laaduille suunnan. Se kysyy, mitä varten niitä käytetään.

Ehkä juuri tästä syystä palvelua kannattaa arvioida enemmän vaikutuksen kuin puheen perusteella. Minua kiinnostaa vähemmän se, kutsuuko joku itseään palvelevaksi johtajaksi, ja enemmän se, mitä hänen ympärillään alkaa ajan kanssa tapahtua. Kasvavatko ihmiset? Uskaltavatko he ottaa vastuuta ja ajatella itse? Voiko organisaatio toimia hyvin myös silloin, kun johtaja ei ole huoneessa?

Olen alkanut ajatella palvelua oman voiman oikeana käyttönä. Ihmisellä on osaamista, kokemusta, vaikutusvaltaa ja ehkä asema, joka antaa hänelle enemmän mahdollisuuksia kuin toiselle. Palvelu ei pyydä häntä luopumaan niistä. Se kysyy, mitä niiden kautta voisi syntyä.

Ehkä johtajuuden kysymys ei silloin ole vain: mitä minä haluan saada aikaan?Sen rinnalle tulee toinen. Mitä minun toimintani tekee mahdolliseksi myös muille?

Aiheesta kirjoitan laajemmin myös kirjassani Feminiininen tietoinen johtajuus – Sydämen viisaus johtamisen tulevaisuudessa.

Tässä on myös pieni audiojakso, jossa keskustelen aiheesta Veronican kanssa.

Ihanaa elokuun jatkoa!

Rakkaudella ♡
Marjaana

Kiitos, että luet. Tästä voit liittyä kirjeideni lukijaksi: