Kun inhimillisyys ja tuloksellisuus eivät ole vastakohtia

Rakas lukija ♡

Työelämässä elää edelleen vanha jakolinja. Toiselle puolelle asetetaan ihmisyys: myötätunto, kuunteleminen, merkityksellisyys, luottamus ja turvallisuus. Toiselle puolelle asetetaan tulos: tehokkuus, suorituskyky, kasvu, kannattavuus ja eurot.

Ikään kuin pitäisi valita. Ikään kuin hyvä ilmapiiri olisi jotenkin pois hyvästä liiketoiminnasta tai johtamisen muuttuminen inhimillisemmäksi tarkoittaisi automaattisesti heikompaa suuntaa, vähäisempää vastuunkantoa tai huonompaa tulosta.

Minusta juuri tämä joko–tai-ajattelu kaipaa päivittämistä. En usko, että inhimillisyys ja tuloksellisuus ovat toistensa vastakohtia, vaan että parhaimmillaan ne ruokkivat toisiaan.

Mitä tutkimus kertoo?

Tästä on myös kiinnostavaa tutkimusnäyttöä.

John Mackey ja Raj Sisodia tarkastelivat Conscious Capitalism -ajattelunsa yhteydessä yrityksiä, joiden toiminnassa korostuivat korkeamman tarkoituksen, sidosryhmien huomioimisen, tietoisen johtajuuden ja yrityskulttuurin kaltaiset tekijät.

Heidän esittämässään vertailussa 28 niin sanotun Firms of Endearment -yrityksen sijoitustuotto oli 15 vuoden ajanjaksolla keskimäärin 1 646 prosenttia, kun S&P 500 -indeksin vastaava nousu oli 157 prosenttia.

Luku ei tietenkään todista, että yritysten arvot yksin aiheuttivat taloudellisen menestyksen. Yritysten menestys syntyy aina monesta tekijästä. Mutta yhden vanhan oletuksen se ainakin tekee vaikeaksi ylläpitää: arvoihin perustuva yritys ei ole automaattisesti taloudellisesti heikompi yritys.

Myös neuroekonomisti Paul J. Zakin tutkimukset luottamuksesta ovat kiinnostavia.

Zakin mukaan korkean luottamuksen organisaatioissa työskentelevät ihmiset raportoivat 50 prosenttia korkeampaa tuottavuutta, 76 prosenttia suurempaa sitoutumista ja 106 prosenttia enemmän energiaa työssä kuin matalan luottamuksen organisaatioissa.

Tämä ei oikeastaan ole kovin yllättävää. Kun pelko ohjaa, energia sitoutuu puolustautumiseen. Kun kontrolli ohjaa, sitä sitoutuu varmisteluun. Epäluottamuksen kulttuurissa ihmiset käyttävät energiaa rivien välistä lukemiseen, oman asemansa turvaamiseen ja sen arvioimiseen, mitä uskaltaa sanoa ja mitä ei.

Kun luottamus, selkeys ja tarkoitus vahvistuvat, energiaa vapautuu itse työhön. Ihmiset uskaltavat puhua aikaisemmin ja kertoa huonoista uutisista ennen kuin niistä tulee vielä huonompia. He uskaltavat pyytää apua, ehdottaa, kokeilla, korjata ja ottaa vastuuta. Samalla organisaation kyky oppia ja uudistua vahvistuu.

Tästä näkökulmasta inhimillisyys ei ole tuloksellisuuden vastakohta, vaan yksi sen kantavista rakenteista.

Inhimillisyys ei tarkoita rajattomuutta

Tässä kohtaa tarvitaan kuitenkin yksi tarkennus. Inhimillinen johtaminen ei tarkoita sitä, ettei vaadittaisi mitään. Se ei tarkoita epämääräisiä tavoitteita, loputonta ymmärtämistä tai vaikeiden asioiden kiertämistä hyvän energian ja ilmapiirin nimissä.

Päinvastoin. Myötätunto ilman selkeyttä voi joskus muuttua välttelyksi, ja selkeys ilman ihmisyyttä puolestaan kylmyydeksi. Kypsä johtajuus tarvitsee molempia: suuntaa ja kuuntelemista, rajoja ja luottamusta, vastuuta ja ihmisarvoa, tulosta ja ymmärrystä siitä, millä tavalla tulos syntyy.

Minusta juuri tässä on tietoisen johtajuuden yksi tärkeimmistä kysymyksistä. Ei sydän vastaan eurot, ihmiset vastaan liiketoiminta tai myötätunto vastaan tehokkuus, vaan miten rakennamme sellaista johtamisen laatua, jossa ihmiset voivat voida paremmin ja tehdä samalla parempaa työtä.

Ja tästä pääsen tapaukseen, joka sai tämän ajatuksen minulle aivan uudenlaiseen valoon.

Patagonia: kun arvo muuttuu teoksi

Kirjoitin alkuvuodesta 2026 ilmestyneessä kirjassani Feminiininen tietoinen johtajuus – Sydämen viisaus johtamisen tulevaisuudessa Patagoniasta. Otsikoin casen: Patagonia – Kun yritys johtaa sydämellä.

Pidin yrityksen perustajan Yvon Chouinardin vuonna 2022 tekemää ratkaisua yhtenä aikamme kiinnostavimmista esimerkeistä siitä, mitä tapahtuu, kun yrityksen tarkoitusta ei jätetä arvolauseeseen.

Chouinardin perhe muutti Patagonian koko omistusrakenteen. Patagonia Purpose Trust sai kaksi prosenttia yhtiöstä ja kaikki äänivaltaiset osakkeet. Sen tehtävänä on turvata yhtiön tarkoitus ja arvot myös tulevaisuudessa. Holdfast Collective sai 98 prosenttia yhtiöstä ja kaikki äänivallattomat osakkeet. Patagonian liiketoimintaan tarvittavien investointien jälkeen jaettavia varoja voidaan tämän rakenteen kautta käyttää luonnon, biodiversiteetin ja ilmaston puolustamiseen.

Patagonia kiteytti muutoksen lauseeseen:

”Earth is now our only shareholder.” Maa on nyt ainoa osakkeenomistajamme.

Patagonia ei siis lakannut olemasta liikeyritys. Sen pitää edelleen valmistaa tuotteita, saada asiakkaat ostamaan niitä, maksaa palkkoja, investoida, uudistua ja pysyä taloudellisesti elinkelpoisena.

Kun kirjoitin kirjaani, juuri tässä oli minulle jotain erityisen kiinnostavaa. Patagonia oli amerikkalainen kapitalistinen yritys, mutta uskoin ja ajattelin sen samalla edustavan uudenlaista johtajuutta, josta koko kirjani kertoo. Sen esimerkissä taloudellinen elinkelpoisuus, arvot, tarkoitus ja vastuu suuremmasta kokonaisuudesta eivät sulkeneet toisiaan pois.

Tulos ei kadonnut. Sen rinnalle tuli suurempi kysymys siitä, mitä varten yritys on olemassa ja mihin sen synnyttämää vaurautta käytetään.

En olisi kuitenkaan osannut mitenkään kuvitella, että vain noin puoli vuotta kirjani ilmestymisen jälkeen tuo tarina tulisi aivan konkreettisesti Suomeen, Heinävedelle. Ja vieläpä seuduille, joilla sijaitsevat Valamon ja Lintulan luostarit.

Ja raha muuttuu joeksi

Join aamukahviani ja silmäilin samalla digi-Hesaria, tavalliseen tapaan, ilman että mikään siinä hetkessä ennakoi mitään erityistä. Sitten silmiini osui otsikossa Patagonian nimi, ja kuvassa Holdfast Collectiven toimitusjohtaja Greg Curtis. Tuonnempana tekstissä vielä suomalainen kala-aktivisti Jasper Pääkkönen.

Kahvi meinasi mennä väärään kurkkuun.

Elokuussa 2026 Helsingin Sanomat kertoi, että Patagonian voittoja ympäristötyöhön ohjaava Holdfast Collective on sitoutunut rahoittamaan Heinäveden Palokin padon purkamista ja koskien ennallistamista kahdella miljoonalla dollarilla, noin 1,7 miljoonalla eurolla.

Kyse ei ole pienestä ympäristöhankkeesta. Jos Palokin pato saadaan purettua ja kosket ennallistettua, yhdellä padonpurulla voidaan vapauttaa kymmenen koskea ja yhdistää vaelluskaloille jopa noin 1 500 kilometriä uomaverkostoa. Samalla palautuisi merkittäviä lisääntymisalueita uhanalaisille vaelluskaloille. Saimaan järvilohi on äärimmäisen uhanalainen.

Ja yhtäkkiä se, mistä kirjoitin kirjassani tietoisena johtamisena, arvoina ja yrityksen tarkoituksena, ei ollutkaan enää teoriaa.

Se oli vettä, koskia, kaloja ja paikka Suomessa. Oma tekstini kirjan sivuilla ja tuo aamun uutinen löysivät toisensa niin nopeasti, etten heti osannut sanoa oliko kyse sattumasta vai siitä, että oikein katsottuna maailma kertoo jatkuvasti samaa tarinaa monesta suunnasta yhtä aikaa.

Minusta tässä on jotakin häkellyttävän upeaa. Kaliforniassa vuosikymmeniä sitten syntynyt ajatus siitä, mitä varten yritys on olemassa, voi päätyä toiselle puolelle maailmaa paikkaan, jossa betoninen pato ehkä jonakin päivänä poistuu ja joki pääsee jälleen virtaamaan.

Arvo on muuttunut omistusrakenteeksi, omistusrakenne rahaksi.

Ja raha takaisin joeksi.

Siinä on minusta yksi tietoisen johtajuuden hienoimmista kuvista.

Ei siksi, että Patagonia olisi täydellinen yritys tai yksi yritys voisi ratkaista ilmastokriisin ja luonnon monimuotoisuuden hupenemisen. Patagonia itsekin puhuu avoimesti omista ristiriidoistaan ja keskeneräisyydestään. Eikä Palokin koskikaan vielä virtaa vapaana. Hankkeen toteutuminen vaatii edelleen päätöksiä, sopimuksia ja monen toimijan yhteistyötä.

Ehkä juuri tämä tekee esimerkistä uskottavan. Tietoinen johtajuus ei poista maailman vaikeutta, mutta se voi muuttaa tapaa, jolla tulemme vaikeuden keskelle ja käytämme sitä voimaa ja niitä resursseja, joita meillä on.

Mistä paikasta tulosta tehdään?

Siksi kysymys ei ehkä ole vain, miten saamme enemmän tulosta. Yhtä olennaista on kysyä, mistä paikasta käsin haluamme tuloksen syntyvän.

Jos yrityksen tulos syntyy ihmisten jatkuvasta pelosta, uupumisesta, luonnon ehtymisestä tai siitä, että joku muu maksaa näkymättömän laskun, tuloslaskelma voi hetken näyttää hyvältä. Kuva ei silti ole kokonainen.

Tietoisen johtajuuden näkökulmasta kiinnostavampi kysymys kuuluu:

Mitä kaikkea hyvä tulos voi saada aikaan myös yrityksen omien rajojen ulkopuolella? Mitä se vahvistaa, mitä se ruokkii ja millaista elämää sen ympärille syntyy?

Tämä ei ole liiketoiminnan vastainen kysymys. Se on minusta yksi liiketoiminnan suurimmista kysymyksistä.

Yrityksen on oltava elinkelpoinen voidakseen tehdä hyvää pitkällä aikavälillä. Samalla kannattavuus voi olla väline, jonka kautta jotakin itse yritystä suurempaa tulee mahdolliseksi.

Silloin euro ja sydän eivät enää seiso eri puolilla pöytää. Ne voivat palvella samaa tarkoitusta.

Ehkä menestyksen mitta on kasvamassa

Olen alkanut ajatella, että tulevaisuuden menestyneimpiä organisaatioita eivät ole ne, jotka valitsevat ihmisyyden tai tuloksen, vaan ne, jotka oppivat pitämään molemmat samassa kuvassa.

Ne ymmärtävät, että luottamus ei tarkoita sinisilmäisyyttä, myötätunto vaatimustason laskemista eikä tarkoitus strategian korvaamista. Myöskään tietoisuus ei korvaa tuloslaskelmaa. Mutta kaikki nämä voivat muuttaa sitä laatua, jolla strategiaa tehdään, rahaa ansaitaan ja valtaa käytetään.

Tämä on minusta tietoisuuden aikakauden johtajuuden varsinainen mahdollisuus: ei vähemmän kunnianhimoa, vaan suurempi kysymys siitä, mitä varten kunnianhimoa käytämme; ei vähemmän tulosta, vaan kokonaisempi käsitys siitä, mitä hyvä tulos tarkoittaa; ei ihmisen pienentämistä tehokkuuden vuoksi, vaan olosuhteiden rakentamista, joissa ihmisen kyvykkyys pääsee todella käyttöön.

Kirjoitin kirjaani yrityksestä Kaliforniassa. Muutamaa kuukautta myöhemmin löysin saman ajatuksen aamukahvini äärestä, Heinävedeltä asti.

Johtamisen arvot voivat näkyä organisaatiokulttuurissa, työntekijän uskalluksessa sanoa ääneen jotakin tärkeää tai tapana käyttää yrityksen synnyttämää vaurautta — mutta joskus, aivan yllättäen, ne näkyvät vetenä vanhassa koskessa.

Ja silloin ymmärtää, ettei inhimillisyyden ja tuloksellisuuden välillä ehkä koskaan ollutkaan sitä ristiriitaa, jota meille opetettiin. Kysymys on vain siitä, kuinka laajasti osaamme ymmärtää tuloksen.

Ja kun yritys palvelee elämää, myös menestys saa suuremman merkityksen.

Rakkaudella Porvoosta ♡ Marjaana