Ykseys – kyky ylittää vastakkainasettelu

Elämme aikaa, jossa ihmisellä pitäisi yhä useammin olla ”puoli”. Joskus jo yhden mielipiteen perusteella pitäisi melkein pystyä päättelemään, mitä ihminen ajattelee kaikesta muustakin. Keskustelu jyrkkenee nopeasti, sävyt kovenevat ja jossakin vaiheessa vaihtoehtoja näyttää olevan jäljellä kaksi: olet joko tämän tai tuon puolella.

Työelämässä ilmiö on tietysti vanhempi kuin nykyinen keskustelukulttuuri. Organisaatioissa on aina osattu jakautua leireihin. Johto ja henkilöstö. Liiketoiminta ja ihmiset. Talous ja HR. Tehokkuus ja hyvinvointi. Järki ja tunne. Joskus kokouksessa ei tarvita kovin montaa minuuttia ennen kuin jokainen tietää, missä kohdassa pöytää mikäkin totuus istuu.

Minua ykseydessä kiinnostaa juuri tämä kohta.

En tarkoita ykseydellä sitä, että kaikkien pitäisi ajatella samalla tavalla. Sellainen organisaatio olisi luultavasti paitsi mahdoton myös aika raskas paikka olla töissä. En tarkoita myöskään sitä, että ristiriidat, erot tai vallankäyttö pitäisi peittää kauniilla puheella siitä, että ”pohjimmiltaan olemme kaikki yhtä”.

Jos jokin on pielessä, se on edelleen pielessä.

Ykseys merkitsee minulle pikemminkin kykyä nähdä, etteivät erot vielä muodosta koko todellisuutta. Kaksi ihmistä voi katsoa samaa tilannetta eri suunnista ja nähdä molemmissa jotakin olennaista. Joskus toinen heistä on enemmän oikeassa. Joskus kummankin näkökulma on liian kapea. Ja joskus itse kysymys on asetettu niin, ettei siihen edes löydy hyvää vastausta valitsemalla jompikumpi puoli.

Rakas lukija ♡

Jatkan tässä Feminiinisen tietoisen johtajuuden (FTJ) laatujen sarjaa. Edellisessä kirjoitin palvelusta, ja nyt vuorossa on ykseys.

Olen huomannut, että sana ykseys karkaa helposti hengelliseen kieleen. “Kaikki on yhtä” voi olla mystisissä traditioissa hyvin syvä väite, mutta johtoryhmän maanantaikokouksessa siitä on rajallisesti apua, jos myyntijohtaja ja talousjohtaja katsovat samaa päätöstä täysin eri maailmoista.

Silloin tarvitaan jotakin käytännöllisempää.

Työelämässä eri tehtävät synnyttävät väistämättä erilaisia näkökulmia. Talous katsoo numeroita, myynti asiakasta ja liikevaihtoa, henkilöstö ihmisiä ja johtoryhmä yrittää ainakin hyvänä päivänä nähdä koko yrityksen. Mikään näistä näkökulmista ei ole lähtökohtaisesti väärä.

Ongelma alkaa silloin, kun oma osa todellisuudesta alkaa näyttää koko todellisuudelta.

Olen nähnyt tätä työelämässä paljon. Ihmiset alkavat puolustaa omaa aluettaan, resurssejaan ja kieltään. Sama sana voi tarkoittaa eri puolilla organisaatiota eri asiaa, eikä kukaan oikein huomaa sitä. Kokouksessa kuunnellaan toista vain sen verran, että löydetään hyvä kohta vastata vastaan. Jonkin ajan kuluttua organisaatiossa on monta aivan loogista todellisuutta, jotka eivät enää puhu kunnolla toisilleen.

Ykseys ei ratkaise tätä tekemällä kaikista samaa mieltä. Johtajan tehtävä ei ole saada aikaan niin täydellistä yhteisymmärrystä, ettei kukaan enää uskalla olla eri mieltä. Joskus päätös täytyy tehdä, vaikka kaikki eivät pidä siitä. Joskus näkemyksistä toinen on paremmin perusteltu. Joskus jonkun on myös yksinkertaisesti sanottava ei.

Siksi ykseys tarvitsee erottelukykyä.

Tämä on minusta tärkeä kohta myös hengellisessä puheessa. Ykseydestä voi tulla hyvin nopeasti tapa välttää vaikeita asioita. Jos työyhteisössä käytetään valtaa väärin, asia ei parane muistuttamalla kaikkia yhteydestä ja myötätunnosta. Jos ihminen käyttäytyy huonosti, rajan vetäminen voi olla paljon rakastavampaa kuin loputon ymmärtäminen. Ykseys ei tarkoita, että erot lakkaisivat olemasta tai ettei niitä saisi nimetä.

Se tarkoittaa, etteivät erot saa kaikkea valtaa.

Johtamisessa vastaan tulee jatkuvasti pareja, jotka olemme oppineet ajattelemaan vastakohtina: liiketoiminta tai ihmiset, tehokkuus tai hyvinvointi, strategia tai intuitio, rakenne tai luovuus, vahvuus tai herkkyys. Olen jo pitkään epäillyt itse sanaa tai näissä lauseissa.

Oma lopputyöni käsitteli aikanaan ihmis- ja liiketoimintastrategioiden yhteensovittamista. Silloin en puhunut ykseydestä, mutta jälkeenpäin katsoen kysymys oli hyvin lähellä samaa asiaa. Ihmisiä ja liiketoimintaa käsiteltiin helposti kahtena alueena, jotka piti jotenkin saada sopimaan yhteen. Minua kiinnosti, mitä tapahtuu, jos ne nähdään alun perinkin saman todellisuuden osina.

Yrityksellä ei lopulta ole kovin pitkään liiketoimintaa ilman ihmisiä. Eikä ihmisillä työpaikkoja ilman toimivaa liiketoimintaa.

Tämä kuulostaa melkein liian yksinkertaiselta, mutta käytännössä asia unohtuu yllättävän helposti.

Sama koskee rationaalista ajattelua ja intuitiota. En näe mitään erityistä syytä tehdä niistä vihollisia. Tieto, analyysi ja numerot ovat johtamisessa välttämättömiä. Intuitio voi puolestaan huomata jotakin, mikä ei vielä näy raportissa. Se ei tarkoita, että intuitio olisi aina oikeassa.

Ihminen voi intuitiivisesti olla myös täydellisen väärässä, mikä on hyvä muistaa ennen kuin tekee suuren investoinnin pelkän sisäisen tunteen perusteella.

Ykseys ei siis poista arviointia. Se laajentaa sitä.

Myös rakenne ja luovuus tarvitsevat toisiaan. Olen tavannut hyvin luovia ihmisiä, joiden ympärillä on syntynyt paljon erinomaista ja melko vähän valmista. Toisaalta liian valmis rakenne pystyy tehokkaasti tappamaan juuri sen uuden, jota varten organisaatio väittää tarvitsevansa luovuutta. Kysymys ei ehkä ole siitä, kumpi voittaa, vaan millaisessa suhteessa niiden pitäisi juuri tässä tilanteessa olla.

Ehkä ykseydessä on tätä: kykyä pitää kaksi asiaa näkyvissä riittävän kauan, ettei tarvitse heti hävittää toista.

Sama tapahtuu ihmisen sisällä. Olemme hämmästyttävän taitavia luokittelemaan myös itseämme. Olen joko vahva tai herkkä. Rationaalinen tai intuitiivinen. Kunnianhimoinen tai lempeä. Sitten valitsemme sen puolen, jonka kanssa osaamme paremmin elää, ja yritämme pitää sen toisen kohteliaasti poissa näkyvistä.

Jung olisi tässä todennäköisesti kiinnostunut.

Se, minkä työnnämme itsessämme syrjään, ei välttämättä poistu. Se voi palata toisessa muodossa, projisoitua muihin ihmisiin tai tulla esiin juuri silloin, kun olemme kaikkein varmimpia siitä, ettei meissä sellaista puolta ole. Ykseys merkitsee tässä mielessä enemmän integraatiota kuin harmoniaa. Ihminen alkaa kestää itsessään enemmän.

Johtajalle tämä ei ole kovin teoreettinen kysymys. Jos en siedä omaa epävarmuuttani, joudun ehkä näyttämään varmemmalta kuin olen. Jos herkkyys tuntuu minusta heikkoudelta, saatan korvata sen kovuudella. Jos taas selkeys tuntuu liian ankaralta, voin kutsua päättämättömyyttä myötätunnoksi.

Ihminen on kekseliäs myös itsensä kanssa.

Ykseys vaatii siksi jonkin verran kykyä olla tekemättä liian nopeaa johtopäätöstä. Kaikki ristiriidat eivät ratkea heti. Kaikista asioista ei ole mahdollista muodostaa valmista mielipidettä viidessä minuutissa, vaikka nykyinen keskustelukulttuuri välillä antaakin toisen vaikutelman.

Johtaja ei tietenkään voi jäädä loputtomasti odottamaan täydellistä ymmärrystä. Yrityksessä tulee hetki, jolloin päätös on tehtävä.

Mutta päätöksen voi tehdä myös tietäen, ettei nähnyt kaikkea.

Minusta siinä on suuri ero.

Feminiinisen tietoisen johtajuuden mandalassa ykseys tulee vasta melko myöhään. Sitä ennen ovat läsnäolo, myötätunto, totuudellisuus, luottamus, luovuus ja palvelu. Mitä pidempään olen mallin kanssa elänyt, sitä luontevammalta tämä järjestys tuntuu. Ykseyttä on vaikea rakentaa, jos ihminen ei ensin pysty olemaan läsnä sille, mitä todella tapahtuu, näkemään myös muiden kokemusta, puhumaan totta ja siirtämään katsetta oman asemansa ulkopuolelle.

Muuten ykseydestä tulee helposti kaunis idea.

Kun nämä laadut ovat mukana, johtajan suhde kokonaisuuteen voi vähitellen muuttua. Hänen ei tarvitse johtaa vain omaa funktiotaan, omaa ryhmäänsä tai omaa oikeassa olemistaan. Hän voi kysyä, mitä tämä päätös tekee muualla systeemissä. Mitä vahvistamme samalla, kun ratkaisemme tämän ongelman? Minkä uuden ongelman ehkä luomme?

Kokonaisuuden näkemisessä on tietenkin yksi pieni hankaluus: kukaan ei näe koko kokonaisuutta.

Ehkä ykseys alkaa myös tämän hyväksymisestä.

Nykyisessä polarisoituneessa maailmassa pidän tätä johtajuuden kannalta tärkeänä. Johtajan pitäisi pystyä kuulemaan myös havainto, joka tulee ihmiseltä, jonka kanssa hän on muuten eri mieltä. Totuus ei valitettavasti aina valitse sanansaattajakseen sitä ihmistä, josta pidämme eniten.

Eikä se aina saavu oikealla PowerPoint-pohjalla.

Ykseys ei siis merkitse sitä, että kaikki sulautetaan yhdeksi näkemykseksi. Minulle se merkitsee kykyä nähdä yhtä aikaa ero ja yhteys. Ihmiset voivat olla aidosti eri mieltä ja silti rakentaa samaa. Johtaja voi tehdä päätöksen ja ymmärtää samalla, miksi toinen olisi tehnyt toisenlaisen.

Ehkä kypsä johtajuus näkyy joskus juuri siinä, kuinka paljon todellisuutta ihminen pystyy katsomaan ennen kuin hänen on pakko jakaa se kahteen leiriin.

Ykseys ei poista erilaisuutta. Se antaa sille paikan kokonaisuudessa.

Ja ehkä kysymys ei silloin ole vain siitä, kummalla puolella minä olen. Vaan siitä, mitä en vielä näe, jos katson tätä vain omalta puoleltani.

Mukana on alla uusi audiojakso, jossa keskustelen aiheesta Veronican kanssa.

Toivon, että viihdyt mukana.

Rakkaudella ♡
Marjaana

Kiitos, että luet. Tästä voit liittyä kirjeideni lukijaksi: