Alkemiallinen Nainen

  • Etusivu
    • Marjaana Will-Vidlund
  • Kirjat
    • Feminiininen tietoinen johtajuus
    • Alkemiallinen nainen
  • Blogi
    • Sydämen äärellä -kirjeet
  • Ääni
  • Pyhiinvaellus
    • Lectio Divina ignatiaanisessa hengessä
  • Shop
  • Yhteys
Link Facebook-f Instagram

Cart

Ostoskori on tyhjä.

Takaisin kauppaan

marjaanawv

Maailma tarvitsee johtajuuttasi, jossa sydän ♡ järki toimivat yhdessä
Taide | Luonto 👣 ModerniPyhiinvaeltaja
FTJ-kirja & menestys v.2.0👇🏻
Vapauden suurin paradoksi saattaa olla se, että et Vapauden suurin paradoksi saattaa olla se, että etsimme sitä silloinkin, kun mikään ei enää pidä meitä vangittuina. Katselin auringonlaskun aikaan Kapkaupungin Signal Hilliltä kohti Robben Islandia. Saari piirtyi horisonttiin matalana, vihreänä viivana. Ajattelin Nelson Mandelaa. Miestä, joka vietti tuolla saarella 18 vuotta vangittuna. Mutta, jonka sisäistä vapautta eivät muurit lopulta kyenneet murtamaan. Myöhemmin savannilla kohtasin myös vapauden, vähän toisenlaisena. Norsut kulkivat rauhallisina vierellämme korkeassa heinikossa. Seeprat katselivat laaksoon. Haukka istui yksin oksallaan, levollisena. 🐘🦓🦅🦁🦏🦒 Mikään ei näyttänyt yrittävän olla mitään muuta kuin mitä se oli. Ja jossain kaiken tämän keskellä jokin minussa vain hiljeni. Ei pelkästään ajatukset. Vaan myös se jatkuva, lähes huomaamaton pyrkimys johonkin. Eteenpäin. Perille. Joksikin. Stop. Jäljelle jäi hiljaisuus, joka tuntui puhtaalta. Melkein pyhältä. Jospa syvin vapaus ei olekaan vapautta jostakin, vaan vapautta vain olla? Signal Hillin rinteellä sijaitsee myös kramat, muslimipyhimyksen hautapaikka. Läheisellä Robben Islandilla oli aikanaan vangittuna myös Tuan Guru, hänen kerrotaan kirjoittaneen Koraanin ulkomuistista. Näillä maisemilla on siis pitkä muisti. Niissä kohtaavat vangitseminen, vastarinta, usko ja ihmisen sammumaton kaipuu vapauteen. Viimeisessä kuvassa seison käsivarret levällään kohti Pöytävuorta 🗻 ja Lion’s Headiä 🦁Muistan nauraneeni itselleni. Olin etsinyt vapautta niin monesta paikasta, ja hyvänen aika miten monella tavalla. Ja yhtäkkiä siinä ymmärsin jotakin hyvin yksinkertaista. En tarvinnut enää mitään lisää, ollakseni vapaa. En uutta paikkaa. En uutta saavutusta. En edes uutta oivallusta. Vain tämän hetken. Ja sen, että vain olin siinä kokonaan. Kuulen Nelson Mandelan sanat edelleen mielessäni: ”Vapaa ei ole se, joka vain heittää ketjunsa pois, vaan se, joka elää tavalla, joka kunnioittaa ja vahvistaa toisten vapautta.” Vapaus ei siis ole vain jotain, mitä kannamme sisällämme. Se on myös jotain, mitä jaamme toisillemme. Olisipa hienoa kuulla, missä hetkessä sinä olet tuntenut olevasi täysin vapaa. Kaikesta. Love ♥️ Marjaana
Kiitos kesä 2026 ♥️ Rentoa viikonloppua! Kiitos kesä 2026 ♥️ Rentoa viikonloppua!
Aaltojen jäljillä (eikä loppua näy) 🤍 Viime vuosin Aaltojen jäljillä (eikä loppua näy) 🤍 Viime vuosina olemme innostuneet kiertämään Alvar, Aino ja Elissa Aallon kohteita ympäri Suomen. Tänä kesänä matka jatkui Jyväskylässä ja sen ympäristössä sekä Helsingin Aalto-ateljeessa. Jyväskylä on varsinainen Aaltojen aarreaitta. Kaupungissa ja sen lähialueilla on noin 30 Aalto-kohdetta! Tällä kertaa tutustuimme mm. Aalto2-museokeskukseen, Jyväskylän yliopiston Aalto-kampukseen ja Muuramen kirkkoon. Erityisen kiinnostavia olivat Säynätsalon kunnantalo ja Muuratsalon koetalo, Alvarin ja Elissan kesäpaikka Päijänteen rannalla. Molempiin pääsimme tutustumaan kansainvälisten ryhmien mukana. Koetalossa kiehtoi erityisesti arkkitehtuurin kokeileva ja leikkisä puoli. Myös Helsingin Aalto-ateljeessa oli hienoa päästä kurkistamaan tiloihin, joissa aikanaan syntyi niin paljon merkittävää suomalaista arkkitehtuuria. Oma yllätyksensä oli Muuramen kirkko, jonka suunnittelussa näkyvät Aaltojen Italian-innostuksen vaikutteet. Ja kirkon sisätilojen värit! Voimakas sininen ja punainen palautettiin alkuperäiseen loistoonsa vuoden 2016 restauroinnissa. Aivan toisenlaista Aaltoa kuin moni ehkä odottaisi. Aaltojen arkkitehtuurissa kiehtoo erityisesti luonnon, valon, materiaalien ja ihmisen välinen suhde. Ja se, miten erilaiselta jokainen kohde tuntuu, vaikka sama suunnittelufilosofia kulkee niiden läpi. Kesän vierailut saivat vielä hienon jälkikirjoituksen, kun 26.7.2026 peräti 13 Alvar, Aino ja Elissa Aallon arkkitehtuurikohdetta hyväksyttiin Unescon maailmanperintöluetteloon 🤍 Aalto-innostus jatkuu. Vielä riittää nähtävää! 🤍
Franciscus Assisilaisen päivänä 4.10. 🤍 Porvoon t Franciscus Assisilaisen päivänä 4.10. 🤍 Porvoon terassilla on aamusumu, kirja on auki ja sen sivulla on mies, jonka kämmenellä istuu lintu. Tänä vuonna olen miettinyt, kuinka paljon voimaa voikin kulua siihen, miltä näyttää ja riittääkö tällaisena. Ympärillämme rakennetaan mielikuvia taukoamatta. Meille myydään aitoutta, rohkeutta ja vapautta. Ja niiden alla kulkee (hiljainen) viesti: et vielä ihan ole. Et vielä ihan riitä. Franciscus kulki toiseen suuntaan. Hän ei rakentanut itsestään parempaa versiota. Hän riisui versioita pois. Eikä hän vain ajatellut tai puhunut siitä, mihin uskoi. Hän eli sen todeksi. Ajatukset, sanat ja teot alkoivat osoittaa samaan suuntaan. Ja muutos näkyi sitten siinä, miten hän kohtasi toisen ihmisen, köyhyyden, oman kehonsa ja koko luomakunnan. Pax et Bonum 🕊️ Rauhaa ja kaikkea hyvää. / Marjaana
Sunset & Moonrise at 9 sidereal Pisces, Uttara Bha Sunset & Moonrise at 9 sidereal Pisces, Uttara Bhadrapada 🌕 Wishing you all a wonderful day.
Minä olen Marjaana ♥️ Elämäni 11 kuvassa Olen käy Minä olen Marjaana ♥️ Elämäni 11 kuvassa Olen käynyt itseni kanssa sisäisiä kehityskeskusteluja jo 15-vuotiaasta lähtien. Erityisesti vaikeina aikoina olen pysähtynyt kysymään: missä olen, mitä olen oppinut, mitä en vielä ymmärrä ja mihin haluan seuraavaksi suunnata? Nyt, lähes viisikymmentä vuotta myöhemmin, pysähdyin jälleen oman elämäni äärelle. Halusin nähdä kaiken sen hyvän, mitä elämä on antanut, ihmiset, joita olen saanut rakastaa, ja maailmat, joihin olen saanut tutustua. Mutta myös sen, missä olen erehtynyt ja mitä olen vasta myöhemmin oppinut. Ehkä tämä on eräänlainen välitilinpäätös eletystä elämästä. Tuntuu hyvältä katsoa taaksepäin rehellisesti, kiitollisesti ja armollisesti. Hyväksyä se, mikä on ollut, ja jatkaa eteenpäin. Yhteentoista kuvaan mahtuu vain pieni osa elämästäni: iloa, rakkautta, vaikeita hetkiä, seikkailuja ja kokemuksia, joita en vieläkään osaa täysin selittää. En ole tänään sama ihminen kuin näissä kuvissa. Ja silti tunnistan itseni jokaisesta niistä. Tätä tehdessäni ajattelin: hitsi, tästäkin puuttuu niin paljon. Intuitioni. Rakkauteni taidemuseoihin. Ja kaikki ne näkyvät ja näkymättömät asiat, joista ihminen muodostuu. Ja yhden asian voin sanoa nyt ääneen: Olen ylpeä tästä ihmisestä, tästä naisesta, joksi olen kasvanut. En siksi, että kaikki olisi mennyt aina putkeen, siististi. Vaan siksi, että olen elänyt, erehtynyt, oppinut, rakastanut, noussut uudelleen ja jatkanut matkaa. Siunattu. Meissä jokaisessa on valo 🌟 Ja uskon, että elämällämme on tehtävä, oma tapamme antaa jotakin maailmaan. Millaisia kuvia sinä valitsisit omasta elämästäsi? Minä olen Marjaana. Tässä olen, tähän hetkeen asti. Ja edelleen pysähdyn katsomaan, kun linnut lentävät kotimme yli ♥️ Koko tarina kuvateksteineen ➡️ linkki biossa (alkemiallinennainen.com/mina-olen-marjaana) Love & Peace ♥️ Marjaana
Seuraa @marjaanawv Instagramissa
COPYRIGHT alkemiallinennainen.com & Marjaana Will-Vidlund / KUVAT omat ja kaksi yksityistä kuvapankkia Rekisteri- ja tietosuojaseloste