Rakas lukija ♡
Jokaisella meillä on missio. Tehtävä, tarkoitus, miksi synnyimme, mitä tulimme tekemään, keitä kohtaamaan.
Meillä on myös ”pienempiä” missioita, kuten esimerkiksi työhömme, asuinpaikkaamme ja vaikkapa matkakohteeseemme liittyviä.
Tiesin reilu kolme viikkoa sitten, heti ensimmäisenä päivänä täällä Madeiralla, että minun missioni täällä liittyi erityisesti Santa Chiaraan. Eli St. Clareen tai suomeksi pyhään Claraan / Klaaraan (en pidä suomennoksesta, joten kutsun häntä Chiaraksi).
Etsin kartalta Pyhän taiteen museota, Museu de Arta Sacraa. Katseeni kohdistui kuitenkin heti ensin Santa Chiaran kirkkoon ja luostariin
”Ne ovat täällä Madeiralla!”, ajattelin ja jatkoin Retsille ”Lähdetään käymään luostarissa.”
”Aha.” Retsi ei yllättynyt (40 vuotta tänä vuonna naimisissa ja 44 vuotta yhdessä).
Pian olimme jesuiittojen kirkon ja pyhän taiteen museovierailuiden jälkeen kipuamassa ylös Chiaran luostariin.
Pyhän taiteen museosta löysin monia mielenkiintoisia maalauksia.
Yksi niistä oli nimeltään Clarissas / Poor Clares. Siinä Pyhä Chiara on kahden köyhän sisarensa keskellä. Harmonian voi aistia. Maalaus on vuodelta 1601-1610 ja se on peräisin Chiaran luostarista Funchalista.
Haukat olivat myös ilmestyneet maisemaan. Tulevina päivinä näimme niitä hämmentävän paljon. Jotkut jäivät suoraan yläpuolellemme ”paikalleen lentämään”.
Chiaran luostarissa istuuduimme hetkeksi sen etupihalle. Tunnustelin ja hengittelin paikan energioita.
”Kyllä. Aivan kuin San Damianossa! Ihanaa. Lempeää. Voimallista.”
Olin 2010-luvun alussa saanut kosketuksen, jota kutsun kosketukseksi pyhään, Assisissa niin Franciscukseen kuin Chiaraankin. Vein myös monia ryhmiä sinne retriitille.
Omistin yhden kappaleen kirjassani PyhäänVaellus yhdestä merkittävästä Assisin kokemuksesta. Sen nimi on Rakkauden oppitunti Assisissa. Voit lukea sen blogina täältä:
Chiara perusti aikoinaan 1100-luvulla Assisiin kirkon ja luostarin nimeltään San Damiano. Se oli ensimmäinen pyhän Chiaran sisarkunnan luostari, jonne hän perusti yhteisönsä.
San Damianosta tuli vuonna 1212 Chiaran ja hänen seuraajiensa koti. Siellä Chiara vuonna 1253 myös kuoli.
Chiaran henki on selvästi läsnä myös Funchalin luostarissa ♥️
Santa Chiaran kirkko rakennettiin Madeiralle 1400-luvulla. Sitä laajennettiin tuon vuosisadan lopulla luostariksi.
Luostari on merkittävä historiallinen ja taiteellinen kulttuurikohde Madeiralla. Se luokiteltiin vuonna 1940 kansallismonumentiksi.
Parhaimmillaan luostarissa oli pitkälti yli 100 nunnaa. Eräs luostarin oppaista kertoi, että hän oli hoidossa luostarin viereisessä päiväkodissa lapsuutensa ja leikki nunnien kanssa.
Nunnia oli silloin noin 40. Nyt heitä on luostarissa hänen mukaansa 6.
”Etkö halunnut jäädä luostariin?”, kysyin häneltä.
”En, halusin perheen ja lapsia”, tuli nopea ja varma vastaus tältä hurmaavalta oppaalta.
Kiersimme hienosti säilyneen kirkon, luostarin ja lukuisten kappelien läpi. Luostarissa on myös paljon taidetta, kuten esimerkiksi Chiara siskonsa Agneksen ja äitinsä kanssa.
Luostarin tunnelmassa oli samaa harmoniaa ja lempeää rakkautta, jonka olin tunnistanut jo Assisin San Damianossa.
Toki luostarissa on omat tapansa ja päivärytminsä. Henkiset harjoitukset olivat osa nunnien päivää. Niitä olivat esimerkiksi rukoushetket, messut ja laulaminen.
Nunnat olivat myös erityisen omistautuneita Marialle. Ja osa heistä opiskeli latinaa, kirjoittamista, laulua, jotkut taidetta ja jotkut leipoivat.
Kun vierailet Pyhän Chiaran luostarissa, palaat ajassa 600 vuotta taaksepäin.
Olen julkaissut blogit Henkisiä harjoituksia samoin kuin Mielenmyrkyt ja niiden vastalääkkeet. Niitähän nunnatkin harjoittivat oman sisarkuntansa oppisääntöjen mukaan.
Kaikissa henkisissä traditioissahan on eettisiä ohjeita, kuten esimerkiksi hyveitä, joita ihmisen tulisi elämässään noudattaa.
Voit lukea blogit täältä ja täältä.
Vuonna 1566 nunnat pakenivat Curral das Freirasiin, suomeksi Nunnien laaksoon. Se oli nunnille aivan täydellinen piilopaikka Funchaliin hyökänneiltä merirosvoilta.
Laakso on nimittäin saaren yksi harvoista paikoista, jotka eivät näy merelle.
Parin viikon päästä – täkäläisen myrskyn jälkeen, josta kirjoitin täällä aiemmin – olimme matkalla Curral das Freirasiin, joka on saanut nimensä Chiaran nunnien mukaan.
Auton GPS ryttyili ja jouduimme etsimään tietä yli tunnin, vaikka se on ihan julkinen tie.
En unohda ainutlaatuista näkyä, jonka kohtasimme. Maiseman kauneus hiveli sielua.
Nunnalaakso sijaitsee syvällä Madeiran korkeimpien vuorten, kuten Pico Ruivon 1862 metriä, sylissä. Se muistuttaa tulivuoren kraateria. Laaksossa asuu noin 2.000 ihmistä.
Kylässä ja ympäristössä on mielenkiintoisia kohteita. Alue on todella upea myös vaeltamiseen ja siellä on runsas määrä eri tasoisia ja -kuntoisia reittejä.
Yksi tällainen on esimerkiksi 11 kilometriä pitkä ja haastava PR2 Vereda do Urzal ja Levada do Curral, joka kuljettaa vettä niin rinteille kuin vesivoimalaan.
Levada do Curral ei ole tosin tänä päivänä turvallinen. Sitä pitkin on muinoin kuljettu Funchaliin. Ehkä se oli nunnienkin reitti?
Meille riitti, ainakin tällä kertaa, vain pienet ja helpot maistiaiset levadoista.
Suuntasimmekin heti Nossa Senhora do Livramenton kirkkoon. Sain olla siellä aivan yksin (fyysisesti). Ihana kokemus rauhasta ja levollisuudesta.
Nykyinen kirkko rakennettiin 1800-luvulla. Sitä ennen paikalla oli kappeli.
On paikkoja, jotka puhdistavat. On paikkoja, jotka luovat harmoniaa ympäristön välille. Curral das Freiras on tällainen paikka
Kun aloitin kirjoittaa tätä blogia, lainasin Retsin iPadia. Siinä kun on näppäimistö, joten kirjoittaminen oli helpompaa.
Hämmästyin, kun otin esiin Retsin (!) muistiinpano-appin.
Löysin sieltä kaikki 2010-luvun alkuperäiset kirjoitukseni ja muistiinpanoni Assisista. Luin niitä ihmetyksen vallassa. Olin mm. kirjoittanut muistiinpanoissani
”Chiara tulee haukan kautta.”
Chiara tarkoittaa valoa. Taiteessa hänet kuvataan lamppu kädessään.
Chiaran viesti on meille kaikille yhteisestä missiostamme:
”Sinulla on sisälläsi valo. Sinun on aika paljastaa valosi.”
Valoa Madeiralta välittäen,
Kiitos ♡ Rakkaudella, Marjaana