Rakas lukija ♡

Tämä blogi on eräänlainen äitiblogi. Se nimittäin aloittaa tulevien blogien sarjan, jotka ovat syntyneet sen hedelminä. Lue ne järjestyksessä, jos mahdollista.

Olin noin 11-vuotias, menossa kylpyyn ja katselin itseäni peilistä. Yhtäkkiä kasvoni tuntuivat muuttuvan ja katsoin itseni sisälle. Näin itseni peilistä jotenkin ihan erilaisena. Sain sekunnin sadasosassa valtavan oivalluksen, että olen jotakin muuta kuin tuo ulkonainen kuori, kasvoni. Että kasvojen sisällä oli joku toinen, paljon enemmän, jotain ihan muuta. Että minä olen paljon enemmän kuin nuo peilistä minua tuijottavat kasvoni.

En osannut sanoittaa tuolloin tätä asiaa millään lailla. Aloin maalata koko kasvoni sinisiksi äitini hienolla helmiäisensinisen värisellä luomivärillä. Tuosta ulkoisesta kuoresta tuli sininen, ja tuijottelin sinisenä hohtavia kasvojani peilistä hetken aikaa silmästä silmään.

”Minä en ole nämä siniset kasvot. Kuka minä oikein olen??”

Tämä kysymys säikähdytti ja ahdisti. En saanut mitään kunnollisia vastauksia.

Olin saanut kuitenkin kokemuksen sielustani, ikuisesta itsestäni, näkymättömästä olemuksestani, tietoisuudesta kehon takana. Se on tuo toinen ”ihminen”, jota emme näe, mutta joka elää tämän ruumiillisen kehomme taustalla ja jolla on tähtikirkas tietoisuus.

Tätä mieleni ei mitenkään silloin ymmärtänyt, se vain rekisteröi tuon tapahtuman ohimenevän sekunnin sadasosan ajaksi. Tuo lyhyt herättelykokemus johti kuitenkin siihen, että kiinnostuin ottamaan selvää, mistä tuossa kaikessa oikein oli kyse.

Suuri saksalainen filosofi Immanuel Kant on sanonut Jumalan luoneen kaksi suurenmoista ihmettä. Toinen on yläpuolellamme oleva tähtitaivas ja toinen sisällämme oleva mieli. Tiede on alkanut hiljalleen saavuttaa meidän sisäpuolisen maailman tutkimuksissa, kuten psykologiassa ja jopa tietoisuuden tutkimuksessa, merkittäviä löytöjä.

Aivan kuten elämässä on eri tasoja, maailmassakin on monia eri ulottuvuuksia. On fyysinen ja henkinen. On näkyvä ja näkymätön. On järkiperäinen ja intuitiivinen. On psykologinen ja mentaalinen. Ja monia muita tasoja ja ulottuvuuksia vähän kuin erilaisia näkökulmia ja ikkunoita.

Ihminen hätkähtää, kun hän alkaa ymmärtää mystisiä ja salaperäisiä tapahtumia, joita hänen päänsä sisällä, mielessä, tapahtuu.

Jossain vaiheessa meidän jokaisen puntaroitavana ja valittavana on, oletko

    • – viidestä aistista riippuvainen: erillinen, kaksijakoinen, egoon perustava, peloille altis, irrallaan alkulähteestä, ajan ja tilan rajaama, vai
    •  
    • – luonnonlaeista riippuvainen: itsensä hallitseva, vähemmän altis peloille, luonnon voimavaroja hyödyntävä, kekseliäs, ymmärtäväinen, ajan ja tilan ulottuvuuksia tutkiva, vai
    •  
    • – tietoisuus: luova, luonnonlakeja hyvin ymmärtävä, lähellä alkulähdettä, vailla raja-aitoja, aikaansaava, ajan ja tilan ylittävä, peloton ja ikuinen.
    •  

Mihin maailmaan sinä kohdistaisit katseesi?

Helppo muistisääntö vastauksena yllä olevaan kysymykseen: se mihin keskittyy, lisääntyy elämässä. Jos keskitymme liiaksi fyysiseen, materiaalinen ja mammoniallinen puoli voi ottaa helposti voiton. Raha ei tuo onnellisuutta. Itse asiassa viisi aistia ovat usein äärimmäisen petollisia.

Jos taas keskitymme vain henkiseen, saatamme unohtaa maalaisjärjen käytön ja elää illuusioiden ja toiveunelmien maailmassa. Saatamme silloin myös ilmentää jossain määrin henkisiä valmiuksia, kun taas eettinen kasvu osana psykologista kasvuamme ei ole päässyt kasvamaan samaan tahtiin. Silloin on vaikeampaa kohdata arkea ja pyhyyttä keskellä ihan tavallista elämää.

Jollemme kasva kokonaisvaltaisesti kypsiksi aikuisiksi, elämässämme voi seurata erilaisia komplikaatioita. Tarkoituksena on saavuttaa tasapaino näiden kahden maailman ja laadun välillä. Olla henki ihmisen kehossa. Siis sekä tuntea, nähdä, kuulla, haistaa ja maistaa, että tehdä hyvää kaikkien parhaaksi. Elää näitä kahta maailmaa ja ulottuvuutta yhtenä.

Jotta ihminen voisi yhdistää nämä kaksi ulottuvuutta, oma mielen tulee virittyä ja alkaa heräillä. Kun ihmisen mieli kokee heräilemisiä, hän alkaa nähdä ja tuntea elämän ja maailman paljon laajemmasta näkökulmasta.

Heräileminen voi tapahtua monella tavalla. Kaikkia heräilijöitä yhdistävä tekijä on palava halu tietää ja tuntea, päästä lähelle perimmäistä totuutta ja todellisuutta. Usein erilainen kärsimys toimii valepukuisena herättäjänä ja puhdistajana. Kristillinen keskiaikainen espanjalaismystikko Ristin Johannes (1542-1591) puhuukin sielun pimeästä yöstä.

Heräilemistapahtumassa ihmisen tietoisuus alkaa laajentua. Aivan kuten pieneksi hetkeksi minulla 11-vuotiaana kylpyhuoneessa katsoessani itseäni peiliin kasvot äitin helmiäisluomiväristä sinisinä. Olemme kaikki tietoisuuksia. Olemme olemassa, vaikka meillä ei olisi yhtään ajatusta mielessämme. Kun tietoisuus laajentuu, ihminen tulee tietoiseksi todellisesta itsestään, elämän tasoista ja ulottuvuuksista. Tässä ja nyt on kaikki, jonka osana minä on vain yksi kaikista.

Avaan seuraavaksi kolmesta näkökulmasta käsitettä tietoisuus – siis ehkä kaikkein olennaisinta kysymystä ”kuka minä olen”.

Kuka sinä olet?

Jos kysyisin sinulta tuon kysymyksen ”kuka sinä olet”, mitä vastaisit.

Pidä tässä kohdassa tauko, mieti hetki ja kirjaa ajatuksiasi ennen kuin jatkat lukemista.

Kertoisitko minulle erilaisia ajatuksiasi, kokemuksiasi ja tarinaa elämästäsi ja lapsuudestasi, koulutuksestasi ja työstäsi? Ehkä myös saavutuksistasi ja arvistasi? Siitä miten ne kaikki tekivät sinusta sinun? Tarinat ja kokemukset voivat olla itsessään aurinkoisia, surullisia tai neutraaleja.

Vai vastaisitko minulle kertomalla sairaudestasi, joka vaikuttaa elämääsi, tai kehostasi, jonka ulkomuotoon, hyvinvointiin ja lihaksistoon olet satsannut aikaa, rahaa ja vaivaa? Tai miten koet kuuluvasi menestyjiin ja olevasi varmempi ja kauniimpi meikkaamalla ja pukeutumalla jollain tietyllä tavalla? Tässäkin on ihan sama, millaisena koet kehosi (sairaana, terveenä, laihana, upeana jne.).

Tutkimusten mukaan valtaosa meistä ihmisistä vastaisi esittämääni kysymykseen jommallakummalla tavalla. Ihminen kertoo tarinan itsestään ja kokee myös olevansa se. Tai hän samaistuu kehoonsa. Nämä ovat itsellenikin hyvin tuttuja kokemuksia.

Näissä molemmissa näkökulmissa on omat sudenkuoppansa.

Ihmisen, joka samaistuu tarinaansa,  päässä liikkuu koko ajan ajatuksia ilman, että hän tiedostaa sitä. Hän myös helposti kritisoi ja nimenomaan muita, eli itsensä ulkopuolisia. Tai hän on olosuhteidensa uhri ja seuraus. Ihminen samaistuu siten mieleensä, joka löytää aina syyn ja selityksen kaikkeen, olipa se hyvää tai huonoa. Minä tunnistan nämä hyvin omista kokemuksistani.

Ihmisen, joka samaistuu kehoonsa, minäkuva rakentuu kehon ja navan ympärille. Se voi olla hyvinkin haitallista. Mieti vaikkapa sosiaalisen median ”todellisuutta”. Tämä voi olla vaarallista esim. nuoren psyyken kehitykselle. Me olemme jokainen erilaisessa kehossa. Kehon tarkoitus on olla vain kulkuväline maanpäällisessä elämässämme.

On myös olemassa ihminen, joka vain ikään kuin havainnoi asioita. ”Minulla on nyt 60+ -vuotiaan naisen keho.” Ihminen myös tiedostaa ajattelevansa silloin, kun mieli pyörittää erilaisia vaihtoehtoja. Hänen mielensä osaa tai on oppinut harjoitusten kautta olemaan myös välillä hiljaa.

Tämä ihminen tietää olevansa tietoisuus. Tietoisuutena hän vastaanottaa erilaisia aistimuksia näön, kuulon, tunnon, hajun ja maun kautta. Kuten aiemmin kerroin, tietoisuus on olemassa, vaikkei meillä olisi mielessämme yhtään ajatusta. Se ei koskaan lakkaa olemasta olemassa. Kaikki henkiset harjoitukset, kuten esimerkiksi rukous, mindfulness ja meditaatio, tähtäävät mielen takana olevaan hiljaisuuteen, puhtaaseen tilaan.

Aivotutkijoiden tutkimusten mukaan fyysisesti ja psyykkisesti terveimpiä ovat ihmiset, joiden mieli samaistuu ymmärrykseen olemisestaan tietoisuus. Tällainen ihminen voi havainnoida kokevansa erilaisia tapahtumia, tunteita ja kokemuksia juuri tässä hetkessä. Mutta, hän ei anna menneisyyden eikä tulevaisuuden määrittää itseään, tunteitaan tai tekemisiään millään tavalla.

Ja vaikka tiedostamme hyvin tämän edellä kuvaamani KEHO-MIELI-TIETOISUUS -kolmiopin, saatamme silti samaistua helposti kehoomme ja mieleemme. Ainoastaan jatkuva ja säännöllinen harjoittelu vie meitä eteenpäin. Henkisiä muskeleita on harjoitettava, aivan kuten fyysisiäkin.

Ei riitä, että kerron tämän tai että tiedät jo asian. Harjoitusten lisäksi tarvitsemme omia kokemuksia, joiden valtavan suuresta merkityksestä kerron seuraavaksi. Sain tästä muistutuksia vieraillessani vuosina 2010-2015 Tietoisuuden tutkimuskeskuksessa Iguacun putouksilla. Kerron seuraavassa blogissa tutkimuskeskuksesta, sillä se on mielenkiintoinen ja aikaansa edellä oleva, avantgardistinen paikka.

Kelttiläinen rukous David Adamin mukaan

Voit rukoilla tätä rukousta aina, kun tunnet siihen sisäistä vetoa tai tarvetta. Ja muistathan, että voit korvata Jumala sanan halutessasi jollakin sinulle korkeasti värähtelevän mestarin nimellä, kuten esimerkiksi Kristus ja Buddha, Lähde, Maria, Korkein voima, Äiti, Isä jne.

Kudon huulilleni hiljaisuuden.
Kudon mieleeni hiljaisuuden.
Kudon sydämeeni hiljaisuuden.

Suljen korvani hälinältä.
Suljen silmäni houkutuksilta.
Suljen sydämeni kiusauksilta.

Tyynnytä minut oi Jumala, niin kuin tyynnytit myrskyn.
Hiljennä minut oi Jumala, varjele minut pahasta.
Anna kaiken levottomuuden asettua.
Kiedo minut Jumala omaan rauhaasi.

Kiitos ♡ Rakkaudella, Marjaana