Rakas lukija ♡
Tämän blogisarjan kaikkein ensimmäinen kirjoitus alkaa Kuka sinä olet? -blogilla.
Tässä blogissa kirjoitan heräämisprosessista ja annan blogin lopussa myös Ignatiaanisen henkisen harjoituksen. Varaa siihen aikaa. Tee se halutessasi rauhassa ja omassa tahdissa.
Heräämisprosessi ja henkiset harjoitukset
Kaikki lähtee yksilöistä, joten tutkitaan kollektiivitietoisuuden muuttamista nyt yksilötasolta käsin, eli heräämisprosessia ja henkisiä harjoituksia.
Heräämiseen ja siihen liittyvään prosessiin liittyy monenmoisia väärinkäsityksiä. Se nähdään usein jonakin mystisenä ja radikaalina muuttuneena tietoisuudentilana, joka antaa erityisiä supervoimia. Vähän kuin elettäisiin jossakin toisessa maailmassa tai toisessa ulottuvuudessa.
Tässä heräämiseen liittyviä mielestäni keskeisiä asioita:
- 1. Herääminen voi olla hyvin arkipäiväinen tapahtuma ja luonnollinen siirtymä, vähän kuin herääminen unesta valvetilaan. Siksi voi olla myös vaikeaa huomata sitä.
- 2. Minä eli ego ei herää, se ei voi yksinkertaisesti herätä. Me heräämme minästä, tai itsestä pienellä iillä kirjoitettuna. Vapaudumme minästä ja löydämme siihen uudenlaisen suhteen.
- 3. Heräämisestä ei synny uutta identiteettiä. Ei ole lopulta ketään, joka identifioituu. On vain tietoisuus, joka tulee tietoiseksi itsestään ja lepää itsessään.
- 4. Heräämisessä tunteet eivätkä ajatukset lakkaa toimimasta. Esim. ÄitiAmma (s. 1953) ja ÄitiMeera (s. 1960), molemmat eläviä intialaisia avataaroja (valaistuneita mestareita) ovat kertoneet, että he voivat halutessaan ilmentää tunteita. Inhimillinen kokeminen siis säilyy, vaikka suhde siihen muuttuu.
- 5. Herätessä ei enää etsitä. Kaikki on jo tässä hetkessä.
- 6. Heräämistä ei voi ennustaa. Siinä on aina mukana armon elementti.
Mitä sitten tapahtuu, kun tietoisuus alkaa laajentua ja ihminen alkaa heräillä?
Etsiminen alkaa loppua. Otin aiemmassa blogissani Kuka sinä olet? esille esimerkkejä samaistumisesta kehoon ja mieleen.
Heräilemisen myötä samaistuminen kehoomme ja mieleemme vähenee. Elämästä tulee ihme. Kaikessa voi nähdä pyhää. Oman navan sijaan alammekin tuijotella muiden napoja. Haluamme pitää maapallosta ja elävistä olennoista huolta. Tulemme tietoisemmiksi muiden tarpeista, ympärillämme olevasta luonnosta ja ympäristöstä. Ja siitä, että elämää ja maailmankaikkeutta ohjaa korkeampi kosminen äly. Ja että olemme osa tätä älyä.
Tällä älyllä on monia nimiä: Jumala, Buddha, Kristus, Krishna, Lähde, Korkein Voima, Rakkaus. Ja monia muita. Kristillisissä rukouksissa käytetään usein nimitystä Herra. Samasta voimasta ja älystä on kyse. Käytä tästä älystä kuitenkin sinulle sopivaa ja tuttua nimeä. Voit siten esimerkiksi korvata rukousten Herra -sanan Rakkaudella tai Jumalalla.
Buddhalaisten, hindulaisten, kristillisten ja monien ikivanhojen viisausperinteiden mukaan voimme virittää tietoisuutemme tähän kosmiseen älyyn. Erilaisten henkisten harjoitusten avulla puhdistumme ja paljastumme kerros kerrokselta. Aiemmin moni matkusti itään tapaamaan guruja.
Tänä päivänä henkisten opettajien ja kirjallisuuden avulla idän opetukset ovat saatavilla täällä länsimaissa. Monesti ne ovat muokattuja meille länsimaalaisille ihmisille.
Aikanaan noin 400-luvulla eKr. elänyt valaistunut askeetti Siddharta Gautama eli Buddha antoi munkeilleen mielen kehittämisen harjoituksia valaistumisen saavuttamiseksi. Tästä länsimaihin kehitetty mindfulness eli tietoinen läsnäolo on nykyisin mukana yritysvalmennuksissa.
Myös joogasta on tullut hyväksytty, normaali liikuntamuoto ja meditaatio voi olla oivallinen virkistymishetki. Toisaalta, meditaatio voi edelleen lisäksi myös alkuperäisen tavoitteensa mukaan toimia välineenä avata uudenlainen kuva todellisuudesta ja jooga kehollisena harjoituksena auttaa henkisissä pyrkimyksissä oivaltamaan perimmäisen itsen jumalallinen olemus.
Erilaisten henkisten harjoitusten avulla pääsemme hiljalleen samalle värähtelytaajuudelle tuon kirkastuneen kosmisen älyn kanssa. Sen seurauksena voi tapahtua herääminen. Herääminen voi tapahtua ilman mitään merkittäviä henkisiä harjoituksia, joogaa tai meditaatioita, kuten esimerkiksi Eckhart Tolle (1948-) kertoo kirjassaan Läsnäolon voima. Herääminen ei siis tapahdu vain ihmisille, jotka etsivät sitä. Viime kädessä se on aina kuitenkin mysteeri.
Ignatius Loyolan Hengelliset harjoitukset
Jeesuksen seuran eli jesuiittaveljestön perustaja Ignatius de Loyola (1491 – 1556) loi 1500-luvulla Hengelliset harjoitukset. Niiden tavoitteena on mielenliikkeiden tarkkaileminen ja todellisuuden havaitseminen kirkkaasti. Ne seuraavat lähinnä fransiskaanisuuden, Ludolf Saxonilaisen (1314 – 1378) Vita Christitä ja Monserratin luostarin apotti Garcia de Cisneroksen (1455 – 1510) periaatteita.
Ignatiaaniset Hengelliset harjoitukset ovat em. periaatteiden eräänlainen synteesi lisättynä sisäisellä rukouksella ja keskiaikaisella Lectio Divina -perinteellä. Loyolan opetus mystikon polusta sisältää kolme keskeistä vaihetta: purgation-puhdistumisen, illumination-valaistumisen ja union-yhtymisen Jumalaan.
Loyolan hengellisten harjoitusten keskiössä on mietiskelevä rukous.
Sen avulla voi katsella omaa toimintaa itsekriittisesti ja nähdä Jumalan rakkauden kaikkialla ympäröivässä maailmassa. Loyola korostaa myös erottelykyvyn merkitystä ja myös union mahdollisuutta heti hengellisen tien alussa.
Ignatiaanisessa spiritualiteetissa, jota voi kutsua modernin kristillisen spiritualiteetin aluksi, on syvällistä samankaltaisuutta buddhalaisuuden kanssa. Loyolalle keskeistä oli ajatus Jumalan läsnäolosta kaikessa – pienimmistä asioista suurimpiin.
Henkinen Harjoitus: Ignatiaaninen mietiskelyharjoitus
- 1. Viivy Jumalan läsnäolossa.
- 2. Pyydä, että ajatuksesi ja koko olemuksesi saavat suuntautua häneen.
- 3. Kerro hänelle, mitä kaipaat.
- 4. Lue valitsemasi Raamatun kohta useampaan kertaan, esimerkiksi tämä:
”Minun Isäni kodissa on monta huonetta. Ellei niin olisi, sanoisinko teille, että menen valmistamaan teille sijaa? Vaikka minä menenkin valmistamaan teille sijaa, tulen takaisin ja otan teidät luokseni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.” Joh. 14:2-3
- 5. Astu mielikuvien ja aistien avulla kertomuksen näyttämölle. Jos mahdollista, keskustele mielessäsi tekstin henkilöiden kanssa, erityisesti Jeesuksen.
- 6. Mitä Jumala tässä puhuu? Mihin hän sinua kutsuu? Mikä sinua erityisesti koskettaa?
- 7. Jos tekstiä on vaikea rakentaa mielikuvan näyttämölle, lue se useaan kertaan ja keskity sanoihin tai ajatuksiin, jotka sillä kerralla puhuttelevat. Anna niiden viedä ja viivy sanojen herättämissä ajatuksissa.
- 8. Päätä rukoushetkesi tietoisesti esimerkiksi Isä Meidän -rukoukseen tai tähän Ignatius Loyolan rukoukseen.
Ota, Herra, koko minun vapauteni,
muistini, ymmärrykseni
ja koko minun tahtoni.
Sinä olet antanut minulle kaiken
mitä minulla on, kaiken mitä olen;
ja minä luovutan kaiken sinun
jumalallisen tahtosi haltuun,
sinun käyttöösi.
Anna minulle vain rakkautesi ja armosi.
Silloin olen kyllin rikas
eikä minulla ole muuta pyydettävää.
Aamen.
Mietiskelyharjoituksen jälkeen varaa vielä pieni hetki meditaatiorukoushetken tarkasteluun.
Mitä rukouksessasi tapahtui? Nousiko jokin mielikuva, tunne tai sana erityisesti esille? Kirjoita se itsellesi muistiin.
Kiitos ♡ Rakkaudella, Marjaana
