Miten vuosien pyhiinvaellus johti ignatiaanisen retriitin syntyyn
Rakas lukija ♡
Muutama yö sitten palasin unessa Montserratiin.
Katselin maailman kauneinta auringonnousua luostarimajoituksen ikkunasta. Vähän samaan tapaan kuin ensimmäisellä kerralla: olin saapunut Montserratiin pimeyden laskeuduttua enkä tiennyt, miltä kaikki ympärilläni näytti. Hämmästys oli suuri, kun aamulla näin ikkunasta sielua hivelevän maiseman juuri ennen kuin aurinko nousi horisontin ylle.
Ignatius Loyola ilmestyi elämääni parikymmentä vuotta sitten, kutsumatta, keskellä sielun pimeää yötä. En silloin tiennyt, että tästä alkaisi näin pitkä suhde.
Vuosien mittaan Ignatius vei minut kirjoihin, retriiteille ja konkreettisille teille. Montserratiin Mustan Madonnan luo. Manresan luolaan. Hänen syntymälinnaansa Baskimaan Azpeitiaan. Roomaan huoneisiin, joissa hän eli ja työskenteli elämänsä viimeiset vuodet. Ja Camino Ignacianolle halki Espanjan.
Olen huomannut jotakin pyhiinvaelluksista. Jotkin paikat ovat kiinnostavia nähdä. Toiset jäävät sydämeen. Niihin palaa vielä vuosien jälkeenkin yhä uudelleen ja uudelleen.
Montserrat – vuori, joka muuttaa mittakaavaa
Montserratissa olen rakastanut erityisesti aamuvarhaisia ja iltamyöhäisiä hetkiä. Kun päiväkävijät ovat poissa, vuori muuttuu. Kalliot tummuvat. Luostarin ympärille laskeutuu hiljaisuus. Aamulla munkkien laulu kantaa basilikan sisällä, ja Mustan Madonnan luona (ja varsinkin sen takaosassa olevassa kauneimmassa kappelissa) voi viipyä aivan toisella tavalla kuin keskellä päivän ihmisvirtaa.
Eräänä aamuna kirjoitin päiväkirjaani: Aamulla tervehdys Montserratin Madonnan luona munkkien laulaessa. Se on yksi niistä hetkistä, joihin kokonainen paikka on jäänyt talteen sydämeeni.
Ignatius saapui Montserratiin vuonna 1522. Hän teki siellä pitkän ripin ja valvoi 24.–25. maaliskuuta välisen yön Neitsyt Marian kuvan edessä alttarilla. Hän jätti miekkansa ja kilpensä kirkkoon. Montserratin luostari kuvaa hetkeä rajana, jossa hän jätti taakseen ritari-identiteettiään ja suuntasi elämäänsä palveluun.
Olihan se dramaattinen ja koskettava ele. Ihminen harvoin muuttuu sillä samalla hetkellä, kun hän tekee suuren päätöksen. Ignatiuskaan ei ollut Montserratissa valmis. Hän lähti sieltä Manresaan mukanaan edelleen itsensä, ristiriitansa, hengellinen kiihkeytensä ja monet asiat, joita hän ei vielä ymmärtänyt.
Ehkä todellinen muutos onkin juuri sitä.
Päätös tapahtuu yhdessä hetkessä. Ihminen kasvaa siihen paljon hitaammin.
Azpeitia – ennen pyhimystä oli koti
Baskimaan Azpeitiassa mittakaava muuttuu jälleen. Nykyinen suuri barokkinen Loyolan pyhäkkö on rakennettu keskiaikaisen tornitalon ympärille. Sen sisällä on yhä talo (tai linna), jossa Íñigo López de Loyola syntyi vuonna 1491. Alkuperäisessä rakennuksessa yhdistyvät alempien kerrosten goottilainen linnoitusrakenne ja myöhemmin rakennettu mudéjar-tyylinen yläosa.
Pidän tästä asetelmasta. Valtava basilika ympäröi pientä syntymäkotia. Historia tietää jo, mitä pojasta myöhemmin tuli. Talo ei tiennyt.
Muistan Ignatiuksen kirkon arkkitehtuurin kauneuden: pehmeät kaarimuodot, marmorin ja lattian jolla astelin, päätykolmiot ja uskomattoman kauniin, suuren valaisimen, joka tuntui valaisevan kaiken. Katselin holvikaarien välistä vehreää Baskimaan maisemaa ja muistan, miten tunsin äkillistä onnen tunnetta.
Sen seinien sisällä oli ensin vain lapsi, perhe, suvun odotuksia ja yksi mahdollinen elämä muiden joukossa. Pyhistä ihmisistä kerrotaan helposti jälkikäteen niin, että heidän elämänsä alkaa näyttää johdonmukaiselta.
Todellinen elämä ei yleensä kuitenkaan näytä. Siksi minusta Ignatius kiinnostaa. Hän ei aloittanut Ignatiuksena. Hänestä tuli Ignatius pitkän matkan aikana.
Manresa – näky, joka ei oikeastaan ollut näky
Manresa on ehkä kaikista Ignatiuksen paikoista minulle arvoituksellisin. Montserratissa tapahtui näkyvä ele. Manresassa suuri osa tapahtui näkymättömissä.
Ignatius vietti siellä kuukausia rukouksen, ankarien harjoitusten, epävarmuuden ja voimakkaiden sisäisten kokemusten keskellä. Luola, johon hän vetäytyi rukoilemaan, on nykyään kansainvälinen ignatiaanisen spiritualiteetin keskus.
Olen itsekin rukoillut monet kerrat tuossa pienessä luolassa, pienellä tuolilla, aivan kiviseinässä kiinni. Ja katsellut samalla Ignatiuksen luolan seinään kaivertamaa pientä ristinmerkkiä.
Mutta ehkä kuitenkin kaikkein kiinnostavimpana pidän Ignatiuksen kokemusta Cardoner-joen äärellä. Siitä puhutaan usein näkynä. Ignatiuksen oma kuvaus on hienovaraisempi.
Hän ei kuvannut nähneensä jotakin silmillään.
Pikemminkin hänen ymmärryksensä avautui niin voimakkaasti, että asiat näyttäytyivät hänelle ikään kuin kokonaan uusina. Jesuiittalähteissä Manresaa kutsutaan juuri tästä syystä ignatiaanisen spiritualiteetin kehdoksi.
Tämä puhuttelee minua paljon enemmän kuin moni näyttävä mystinen kertomus. Ehkä syvimmät näyt eivät aina anna meille jotakin uutta katsottavaa.
Ehkä ne muuttavat sitä, miten katsomme sitä, mikä oli siinä koko ajan.
Rooma – kun mystiikasta tulee työtä
Roomassa Ignatiuksen maailma muuttuu taas. Pyhiinvaeltajasta ja etsijästä on tullut johtaja.
Il Gesùn vieressä ovat säilyneet huoneet, joissa hän vietti elämänsä viimeiset kaksitoista vuotta. Huoneissa on aitoja muistoja hänen elämästään, kuten tuoli, pöytä, kuluneet kengät. Ja kyllä, minulle hänen läsnäolonsa tuntuu tässä paikassa edelleen käsinkosketeltavalta.
Näistä huoneista käsin Ignatius kirjoitti jesuiittojen sääntöjä ja valtavan määrän kirjeitä ja johti nopeasti kasvavaa yhteisöä. Huoneet ovat ainoa säilynyt osa Ignatiuksen ja Pietro Codacion vuosina 1543–1544 rakennuttamasta alkuperäisestä residenssistä.
Tässä on minusta yksi Ignatiuksen kiehtovimmista puolista. Mystinen kokemus ei tehnyt hänestä ihmistä, joka jäi katselemaan näkyjä. Se teki hänestä ihmisen, joka kirjoitti valtavan määrän kirjeitä.
Rakensi organisaatiota. Ratkoi ristiriitoja. Perusti kouluja. Ohjasi ihmisiä. Yritti löytää Jumalan myös asioista, jotka näyttävät ensi silmäyksellä hyvin vähän mystiikalta.
Ja aivan lähellä hänen huoneitaan, Il Gesùn kirkossa, on Madonna della Strada, ”tien Madonna”.
Keskiaikainen Marian ja lapsen kuva oli Ignatiukselle erityisen rakas. Alun perin se kuului pieneen Santa Maria della Stradan kirkkoon, jonka paikalle nykyinen Il Gesù myöhemmin rakennettiin. Alkuperäinen kuva säilytettiin ja se on nykyään omassa kappelissaan Il Gesùssa.
Nimessä on jotakin, mistä pidän erityisesti.
Madonna della Strada. Tien Madonna. Ei perille päässeiden Madonna. Vaan tiellä olevien.
Pieni kirja, joka ei oikeastaan ole lukukirja
Ignatiuksen Hengelliset harjoitukset näyttävät vanhoissa painoksissa vaatimattomalta kirjalta. Niitä ei kuitenkaan alun perin tarkoitettu vain luettavaksi. Ne ovat enemmän kartta kuin kertomus.
Meditaatioita, rukouksia ja kontemplatiivisia harjoituksia, joiden tarkoituksena on harjoittaa ihmisen tarkkaavaisuutta, avoimuutta ja kykyä vastata siihen, minkä hän kokee Jumalan kutsuksi. Ensimmäinen säilynyt latinankielinen käsikirjoitus on vuodelta 1541, ja Hengelliset harjoitukset julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1548.
Ehkä juuri tämä selittää, miksi Ignatius on pysynyt mukanani niin pitkään.
Hän ei ensisijaisesti anna ihmiselle vastauksia. Hän opettaa katsomaan. Huomaamaan. Erottamaan. Ja vasta sitten toimimaan.
AUDIO: Pieni pyhiinvaeltajan pysähdys
Jotkut polut jatkuvat kotiin asti
Tämän kaiken jälkeen Ignatius on palannut työssäni uudelleen esiin. Ei kuitenkaan samalla tavalla kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Ehkä mikään pitkä henkinen ja hengellinen suhde ei pysy samanlaisena.
Tällä kertaa siitä syntyi Lectio Divina ignatiaanisessa hengessä, pieni hengellinen retriitti, jonka voi tehdä omassa kodissaan.
Ajattelen sitä vähän näin: kaikki eivät voi lähteä tänään Montserratiin. Mutta jokainen voi joskus sulkea oven, jättää puhelimen sivuun ja antaa itselleen hetken kuunnella.
Ehkä pyhiinvaellus ei aina tarvitse lentolippua.
Jos jokin tässä tekstissä, Ignatiuksessa tai näissä paikoissa vetää sinua puoleensa, voit tutustua retriittiin täällä:
Lectio Divina ignatiaanisessa hengessä – pieni hengellinen retriitti omaan kotiisi.
Rakkaudella Porvoosta ♡ Marjaana
Marjaana Will-Vidlund
Marjaanan kirjeitä Substackissa: Sydämen äärellä
Web-sivut: alkemiallinennainen.com
S-posti: marjaana (at) alkemiallinennainen.com
IG: @marjaanawv
FB: @mwillvidlund
Kiitos että luet! Tästä voit liittyä kirjeideni lukijaksi:
Liity Sydämen äärelle 🌹
Sydämen äärellä -kirjeen lukijana saat sähköpostiisi uudet blogikirjoitukseni sekä ajoittain ajatuksia kirjoista, tietoisuudesta, johtajuudesta ja sydämen viisaudesta.
Liittyessäsi saat lahjaksi kaksi maksutonta PDF-vihkosta:
FTJ-työkalupakin sekä Oppaan meditaatioon ja henkisiin harjoituksiin.