Olen rakastanut yhtä naista elämässäni. Syvästi. Kiihkeästi. Aina uudelleen, uudella tavalla.
Näin hänet ensi kerran unessa. Nainen ratsasti vuorenrinnettä ylös aasin selässä, pitkä tukka hulmuten valoa heijastavan huivin läpi. Hänessä oli jotakin alkuvoimaista – haurasta ja väkevää yhtä aikaa. En silloin vielä tiennyt, kuka hän oli. Enkä vuorta, jolle hän kulki.
Mutta tuo näky jäi elämään. Se sytytti kaipuun, joka ei ole sammunut.
Vuosien saatossa nainen on tullut yhä läheisemmäksi. Olen seurannut hänen jalanjälkiään, kerännyt kirjoja, kuvia, öljyjä, ikoneita, tarinoita. Olen järjestänyt retriittejä ja pyhiinvaelluksia hänen hengessään, löytänyt hänet maalauksista, veistoksista, luolista ja legendoista – milloin katuvana syntisenä pääkallon kanssa, milloin viisaana mystikkona tai eroottisen pyhyyden kantajana.
Hänen tarinansa on metamorfoosi. Se on kertomus väärinymmärryksestä ja valheesta – mutta myös valosta, joka ei sammu, vaan muuttuu kirkkaammaksi. Tieto siitä, kuka hän todella oli, ei tullut kirjojen kautta, vaan kokemusten ja näkyjen, sielun muiston ja historian kerrosten alta. Se, mikä oli piilotettu, nousi näkyväksi.
Tämä nainen on Maria Magdaleena.
Hän ei ole ainoastaan historiallinen hahmo, vaan arkkityyppi, sielun opettaja ja viisauden vartija. Hänen tarinansa on alkemiallinen polku – haavoittumisesta parantamiseen, hiljentymisestä sisäiseen auktoriteettiin ja feminiiniseen tietoiseen johtajuuteen.
Kirjani Alkemiallinen nainen on syntynyt vuosien rakkaudesta, tutkimuksesta ja kuuntelusta. Se on kutsu sinulle, joka tunnet syvällä jotakin samaa.
Muistamisen tuli palaa jo. Astu sisään.
