Rakas lukija ♡
Avaan tässä Kirjeessäni feminiinistä tietoista johtajuutta antamalla äänen varhaiskristillisille lähteille. Teksti on kirjastani Alkemiallinen nainen – Maria Magdaleena ja tietoisen johtajuuden pyhä perintö.
Kirjassa avaan enemmän feminiinistä tietoista johtajuutta yleisesti ja ajassamme, sekä Maria Magdaleenaan peilaten. Annan kirjassa lisäksi kolme avainta sen periaatteisiin ja esimerkkejä aikamme edistyksellisistä esikuvista.
Maria Magdaleenan hahmo on ikoni kahden todellisuuden rajalla: historiallinen opetuslapsi ja arkkityyppinen feminiinisen viisauden kantaja. Hänessä yhdistyvät varhaiskristillisen yhteisön muistama todistajan ääni ja sielullinen johtajuus, joka kumpuaa sisältä hänen olemuksestaan.
Varhaiskristilliset lähteet, kuten Johanneksen evankeliumin 20. luku, kuvaavat Maria Magdaleenaa ensimmäisenä, jolle Kristus ilmestyi ylösnousseena. Tätä tehtävää kunnioitettiin myöhemmin antamalla hänelle nimitys apostola apostolorum, ”apostolien apostoli”, jota esimerkiksi kirkkoisä Augustinus käytti 400-luvulla.
Varhaiset gnostilaiset evankeliumit puolestaan kuvaavat Maria Magdaleenaa Kristuksen syvimmän opetuksen vastaanottajana ja opettajana muille roolissa, joka vastaa arkkityyppistä hengellistä johtajuutta.
Maria Magdaleenan johtajuus ei ollut patriarkaalista eikä autoritaarista. Se ei perustunut asemaan yhteisössä, vaan hänen sisäiseen yhteyteensä Kristukseen. Hän oli läsnä, kun muut olivat poissa – Kristuksen ristin juurella, hänen ruumiistaan voitelemassa, hautapaikalla varhain aamulla. Hänen uskollisuutensa oli sydämen horjumatonta omistautumista.
Gnostilaisissa teksteissä – erityisesti Maria Magdaleenan evankeliumissa, Pistis Sofiassa ja Filippuksen evankeliumissa – Maria Magdaleena kuvataan Jeesuksen läheisimpänä oppilaana, joka ymmärtää tämän salatun opetuksen. Maria on mystikko, joka toimii sillanrakentajana näkyvän ja näkymättömän maailman välillä. Hänen johtajuutensa kumpuaa sisäisestä totuudesta, joka ylittää dogmit ja julkisen järjestyksen.
Kirkollinen traditio kuitenkin hiljensi tämän äänen, kuten tiedämme. Keskiajalla Maria Magdaleenasta tehtiin ennen kaikkea katuva syntinen – eräänlainen mielenmuutoksen ja moraalisen katumuksen symboli. Tämä pienensi radikaalilla tavalla hänen arkkityyppisen voimansa. Tästä huolimatta Marian alkuperäinen rooli ei unohtunut eikä pyyhkiytynyt pois.
Nykyajan hengellisessä etsinnässä Maria Magdaleena on palannut takaisin johtajana, jonka viisaus nousee sydämen tietämisestä. Sekä varhaiskristilliset lähteet että viisausperinteet piirtävät kuvan hänestä naisena, joka ei ole vallanpitäjä, vaan viisauden kantaja. Hänen johtajuutensa on sielullista ja hengellistä kypsyyttä.
Tämä johtajuuden malli on erityisen ajankohtainen nyt, kun maailmassa kaivataan yhä enemmän sydämen viisautta, myötätuntoa ja voimakasta sisäistä rauhaa. Sisäinen heijastuu aina ulkoiseen. Maria Magdaleena kutsuu meitä kaikkia – sukupuoleen katsomatta – kulkemaan sisäisen johdatuksen tietä, jossa johtajuus kumpuaa haavoittuvuudesta, yhteydestä ja sisäisestä totuudesta.
Maria Magdaleena muistuttaa meitä, että todellinen johtajuus ei ole ulospäin näkyvää (yli)valtaa vaan sisältä päin kumpuavaa näkymätöntä myötätuntoa. Se ei rakenna valta-asemia, vaan sillan sydämestä sydämeen. Ja se alkaa aina meistä itsestämme.
Maria Magdaleena ei johda huipulta, vaan sydämestä. Hän ei rakenna torneja, vaan polkuja, joita toiset voivat kulkea. Tällainen on johtajuus, joka jää muistiksi – ei siksi, että se hallitsi, vaan koska se rakasti.
Rakkaudella, Marjaana
