Rakas lukija ♥

Aika näyttää meille peilejä, jotta muistaisimme, kuka tai mikä todella hallitsee. 

Historialliset arkkityypit palaavat yhä uudelleen eri hahmojen ja aikakausien kautta — kunnes olemme oppineet niiden opetuksen.

Viime päivinä olemme todistaneet poikkeuksellista synkroniaa, joka paljastaa jotakin olennaista vallan luonteesta ja tämän hetken tietoisuudesta.

Pariisissa varastettiin Napoleon Bonaparten jalokiviä Louvresta.
Samaan aikaan Yhdysvalloissa Donald Trumpin ympärillä jatkuu kamppailu hänen “kruununsa” säilyttämisestä, kun miljoonat ihmiset kokoontuivat kaduille huutaen yhteen ääneen:

“No Kings.”

Napoleonin kruunu

Napoleonin tarina oli nopea nousu ja dramaattinen romahdus.
Hän ei tyytynyt tulemaan kruunatuksi. Hän kruunasi itse itsensä, asettaen tahtonsa kirkon ja kansan yläpuolelle.

Se oli egon hetki, jossa ihminen kohotti oman tahtonsa jumaluuden tasolle.

Bonaparten kruunu loisti, mutta lopulta hän menetti kaiken: valtakunnan, maineen ja vapauden.

Louvresta varastetut korut muistuttavat meitä siitä, että mikään ulkoinen jalokivi ei kestä. Vallan loisto on aina katoavaista.

Varkaat jättivät kadulle hänen puolisonsa kruunun — vahingoittuneena, mutta yhä tunnistettavana.

Kuin varoituksena: se, mikä on rakennettu egolle, murtuu ajassa.

Trumpin kruunu

Donald Trumpin hahmossa on sama arkkityyppinen kaari.

Hän nousi kaaoksen keskeltä “pelastajaksi”, rakensi valtansa brändin ja tornien varaan, ja asetti itsensä ratkaisuksi.

Hänen kruununsa ei ole kultaa, vaan pelon ja ihailun sekoituksesta taottu symboli. Ja juuri siksi se alkaa murentua.

Nyt hänen ympärillään käydään kiivasta taistelua.
Voiko hän säilyttää paikkansa puolueen johtajana ja kansan silmissä?
Voiko mies, joka julistautuu rauhantekijäksi, mutta rakentaa valtaansa pelon ja jakautumisen varaan, todella olla rauhan välikappale?


Ihmiskunnan kollektiivinen huuto

Tämä ei ole vain poliittinen kamppailu.
Se on ihmiskunnan kollektiivisen alitajunnan huuto:
“Emme enää tarvitse kuninkaita.”

Ihmiset eivät enää halua elää tyrannien tai itsevaltaisten johtajien aikakaudessa.

Sielu kaipaa johtajuutta, joka ei perustu kruunun kiiltävään symboliin, vaan sydämen läpinäkyvyyteen.


Arkkityyppinen käänne

Napoleonin ja Trumpin peileissä näemme saman kaaren:

    • – nopea nousu kaaoksesta

    • – vallan keskittäminen itselle, “omaan käteen”

    • – loiston korostaminen ulkoisilla symboleilla

    • – ja lopulta kollektiivin reaktio, joka riisuu kruunun pois.

Tämä sykli on osa ihmiskunnan oppimista.

Vallan väärinkäyttö on aina lopulta omaa heijastustaan vastaan.

Kuninkaiden aika on päättymässä — ja sen myötä uuden aikakauden siemen on vahvasti itämässä.

Uusi kruunu

Kysymys ei enää ole siitä, kuka kantaa kruunua, vaan tarvitsemmeko kruunua lainkaan.

Uuden ajan kruunu ei ole kullasta eikä jalokivistä, vaan sisäisestä viisaudesta ja palvelusta syntynyt valo.
Sen loisto ei säteile yhden pään päältä, vaan jokaisen sydämestä.

Tämä on myös feminiinisen tietoisen johtajuuden ydinviesti, josta kirjoitin kirjassani Alkemiallinen nainen:

Todellinen voima ei ole hallitsemista, vaan palvelemista.
Ei ylhäältä alaspäin katsomista, vaan rinnalla kulkemista.

Synkronisiteetti Napoleonin varastetuista koruista, Trumpin kruunusta ja “No Kings” -mielenosoituksista ei ole sattumaa. 

Se on ihmiskunnan sielun sisäinen muistutus: emme enää tarvitse kuninkaita.

On tullut aika astua uuteen johtajuuteen. Sellaiseen, jossa kruunu on yhteinen, ja sen loisto on sydämen valo, ei ulkoinen kulta.


Lopuksi

Sulje hetkeksi silmäsi.
Kuvittele, että asetat näkymättömän kruunun omaan sydämeesi.
Se ei paina, eikä loista.
Se vain säteilee hiljaista viisautta.
Näe, miten johtajuus nousee sydämestä,
ja kruunu on rakkauden valo jokaisessa meissä.

Rakkaudella,
Marjaana