Elämäni 11 kuvassa
Minä Olen Marjaana
Olen käynyt itseni kanssa sisäisiä kehityskeskusteluja jo 15-vuotiaasta lähtien. Ne ovat olleet minulle äärettömän tärkeitä, erityisesti vaikeina aikoina. Olen pysähtynyt kysymään, missä olen, mitä olen oppinut, mitä en vielä ymmärrä ja mihin haluan seuraavaksi suunnata.
Nyt, lähes viisikymmentä vuotta ensimmäisen keskustelun jälkeen, olen jälleen pysähtynyt oman elämäni äärelle. Halusin nähdä kaiken sen hyvän, mitä elämä on antanut, ihmiset, joita olen saanut rakastaa, ja maailmat, joihin olen saanut tutustua. Mutta myös sen, mitä en aikanaan ymmärtänyt, missä olen erehtynyt ja mitä olen vasta myöhemmin oppinut.
Ehkä tämä on eräänlainen välitilinpäätös eletystä elämästä. Tuntuu hyvältä katsoa taaksepäin rehellisesti, kiitollisesti ja armollisesti. Hyväksyä sen, mikä on ollut, ja jatkaa eteenpäin.
Matkan varrella olen saanut kohdata ihania ihmisiä. Osa heistä on kulkenut rinnallani nuoruusvuosilta asti. Jotkut ovat jääneet pois jollakin asemalla, ja uusia on tullut mukaan seuraavalla. Jokainen kohtaaminen on jättänyt jälkensä.
Yhteentoista kuvaan mahtuu vain pieni osa elämästäni. Mukana on iloa, rakkautta, vaikeita hetkiä, seikkailuja ja kokemuksia, joita en vieläkään osaa täysin selittää.
En ole tänään sama ihminen kuin näissä kuvissa. Ja silti tunnistan itseni jokaisesta niistä. Toivon, että nämä kuvat kertovat minusta jotakin myös niille, jotka eivät minua vielä tunne.
Eikä tarina ole valmis. Olen edelleen utelias, valmis oppimaan uutta.
Minä olen Marjaana. Tässä olen, tähän hetkeen asti.
Ja edelleen pysähdyn katsomaan, kun linnut lentävät kotimme yli ♥️
sinulle
Meissä jokaisessa on valo. Elämällämme on tehtävä, oma tapamme antaa jotakin maailmaan ja palvella elämää tällä planeetalla.
1
Kaikki alkoi pienestä kaupungista
Synnyin työläisperheeseen Heinolassa. Vietin elämäni ensimmäiset kaksi vuotta hoidossa mummolassa. Sain valtavasti rakkautta ja turvaa mummolta ja vaarilta. Kävimme usein lähellä sijaitsevassa Antony Bosleyn perustamassa lintutarhassa. Ehkä juuri siksi pikkukaupungit, vesi ja linnut ovat aina tuntuneet minusta kodilta.
Nykyisen kotimme yli lentää suuria kurki- ja hanhiparvia, joskus joutsenia. Lumoudun katsoessani niitä. Ymmärrän hyvin Franciscus Assisilaista, lintujen ystävää.
2
Kirjoista avautui kokonainen maailma
Äitini työskenteli kirjakaupassa. Kirjasto sijaitsi kotikadun toisella puolella, ja vietin siellä aikaa lapsuudessani, varsinkin talvella. Osallistuin aikuisten tietokilpailuihin ja voitinkin jotain pientä. Mutta erityisesti rakastin kieliä.
Koulussa sain ranskan kielestä palkinnoksi valtavan Pariisi-kirjan. Luin sitä ja tunsin luissani ja ytimissäni, että tuohon kaupunkiin minun oli päästävä. En vielä tiennyt, kuinka pitkäksi Pariisin tarina elämässäni muodostuisi.
3
Pariisi ja ensimmäiset Mariat
Sain valita ylioppilaslahjakseni matkan. Valinta oli tietysti Pariisi, jonne matkustin keväällä 1982 silloisen poikaystäväni ja nykyisen mieheni Retsin kanssa.
Suuntasin heti Montmartrelle ja Sacré-Cœuriin, sieltä La Madeleineen ja Notre-Dameen, ja taidemuseoihin. En tiennyt silloin, kuinka merkityksellisiksi Äiti Mariaan ja Maria Magdaleenaan liittyvät paikat tulisivat elämässäni. Tiesin vain, että rakastin pyhättöjä, niiden tunnelmaa, vieraita kieliä ja maailmaa, joka avautui kotimaan ulkopuolella.
4
Elämä ei aina kysy suunnitelmia
Ajattelin opiskelevani yliopistossa ranskaa tai kauppatieteitä. En kuitenkaan saanut opiskelupaikkaa. Niinpä lähdin välietappina kauppaoppilaitokseen, kunnes eräänä sunnuntaina huomasin Helsingin Sanomissa ulkoministeriön työpaikkailmoituksen.
Hain ja tulin valituksi. Haaveilin Suomen suurlähetystöstä Pariisissa, mutta minut lähetettiinkin Sofiaan, Bulgariaan. Siitä alkoi 15 vuotta kestänyt urani ulkoministeriössä.
Joskus suunnitelman muuttuminen avaa oven, jota ei itse olisi osannut etsiä.
5
Mitä vapaus oikeastaan tarkoittaa?
Sofiassa asuimme suurlähetystöalueella korkeiden aitojen takana. Kalashnikov-rynnäkkökivääreillä aseistetut miliisit vartioivat aluetta, ja kaupungilla liikkumistamme seurattiin. Siihenkin melkein tottui.
Rajan ylittäminen Kreikkaan antoi vapaudelle aivan uuden merkityksen. Kreikasta tuli meille hengähdyspaikka: Kavalan kilpikonnat, Meteoran luostarit, Halkidikin kolme sormea ja pyhä Athos-vuori, jonne en naisena koskaan päässyt.
Mieleeni jäivät pysyvästi myös Sofian pääsiäisyöt ja kirkkojen mirhan tuoksu. Noina vuosina matkustelimme paljon ja opin katsomaan maailmaa monesta suunnasta. Ja ymmärtämään, ettei vapaus ole kaikille itsestäänselvyys.
6
Maailmalla, mutta myös kotona
Sofiasta siirryimme Tukholmaan, sitten takaisin Suomeen. Ulkoministeriön poliittisella osastolla työhuoneeni vastapäinen ovi avautui neljä kertaa uudelle ministerille – Paavo Väyrysestä Tarja Haloseen – ja käytävän toisessa päässä valtiosihteerinä istui Martti Ahtisaari. Myöhemmin vastuulleni tuli toimistohenkilöstön rekrytointi UM:n palvelukseen.
Vuonna 1996 pääsin Luxemburgiin, lähemmäs nuoruuteni ranskankielisiä unelmia. Sieltä on jäänyt mieleen yksi kuva suomalaisten auttamisesta muita selvemmin: suomalainen rekkakuski, jonka valtava rekka oli juuttunut kaupungin keskustaan. Ja pian ohjeet taksikuskille, että ohjaa rekan ulos.
Ulkoministeriövuodet avasivat minulle maailman, mutta perheestä tuli elämäni tärkein paikka. Olin joskus sanonut Retsille, etten halua lapsia. Mieli muuttui matkan varrella, niin kuin mielet muuttuvat. Meille syntyi kaksi lasta. Tänään olemme kahden lapsenlapsen isovanhempia. Lapsenlapsemme vakava sairastuminen vuonna 2023 pysäytti meidät kaikki ja kirkasti entisestään sen, mikä elämässä on todella tärkeää.
7
Lupaus, jonka pidin itselleni
Ulkoministeriövuosien jälkeen siirryin 10 vuodeksi kansainväliseen IT- ja konsultointimaailmaan. Olin mukana luomassa ja kehittämässä liiketoimintoja, johdin myyntiä, projekteja ja tiimejä sekä istuin johtoryhmän pöydässä. Opin katsomaan työtä myös kannattavuuden ja tulosten näkökulmasta.
Samalla lunastin nuorena itselleni antamani lupauksen. Aloitin opintoni Henley Business Schoolissa vuonna 2002 ja valmistuin liikkeenjohdon maisteriksi 2007. Lopputyötäni ohjasi David Rees, jonka ajattelu inhimillisestä pääomasta ja kulttuurisesta lukutaidosta johtajuudessa siirsi jotain paikoiltaan minussa pysyvästi. Palasin joka kerran kotiin hieman toisenlaisena kuin olin lähtenyt. Jatkoin Henleyssä vielä 2009–2010 coaching-sertifikaatin äärellä.
Rakastin opiskelua. Rakastan edelleen. Koulutus ei ole vain väline työelämään – se on ikkuna, jonka läpi maailma näyttäytyy laajempana kuin ennen.
8
Työ, jota sydämeni jo teki
Halusin tehdä työtä omalla tavallani ja tuoda maailmaan oman visioni ja kaiken sen, mikä oli vuosien varrella kypsynyt. Perustin yritykseni vuonna 2008 ja aloitin täysipäiväisesti vuonna 2010.
Olin jo pitkään opiskellut itsetuntemusta ja henkisen kasvun eri suuntauksia sekä tehnyt Ávilan Teresan viitoittamana työtä oman ”sisäisen linnani” ja haavojeni äärellä. Aloin tehdä yksityiskonsultaatioita ja ohjata liiketoiminnan ja henkilökohtaisen kasvun ryhmiä. On ollut ihanaa saada tehdä töitä upeiden naisten kanssa.
Erityisen rakkaiksi tulivat pyhiinvaellukset ja retriitit pyhän feminiinisen ja maskuliinisen äärellä. Ensimmäisenä keväänä suuntasimme ryhmän kanssa Provenceen, Maria Magdaleenan jalanjäljille.
Seuraavina vuosina kuljimme muun muassa Assisissa, Vézelayssä, Montserratissa, Chartresissa, Ionalla, Camino Ignacianolla ja monissa Marian pyhätöissä. Matkat täyttyivät usein jo ennen kuin ehdin kunnolla kertoa niistä.
Niiden kautta sain yhdistää monta elämäni rakkautta: ihmiset, kulttuurit, historian, pyhät paikat ja yhteisen tutkimisen.
9
Uteliaisuutta ja erottelukykyä
Olen opiskellut myös tietoisuuden tutkimuksen eri suuntauksia, jungilaista psykologiaa, mystiikkaa ja itämaisia viisausperinteitä, muun muassa klassista jyotishia ja vastu shastraa. Näitä näkökulmia hyödynnän nykyään henkilökohtaisissa kartoissani. Minulle ne ovat erilaisia tapoja tarkastella ihmistä, eivät valmiita vastauksia hänen elämäänsä.
Brasilian-matkoihini liittyy myös vaikea luku. Vein ryhmiä João de Deusin healingkeskukseen ja kirjoitin hänestä kirjan vuonna 2013. Hänen myöhemmin vuonna 2018 julki tulleet vakavat väärinkäytöksensä pakottivat minut tarkastelemaan kriittisesti omaa erottelukykyäni.
Se oli suuri opetus: voimakaskaan kokemus ei ole tae toisen ihmisen luotettavuudesta. Silti minun ei tarvitse mitätöidä kaikkea sitä, mitä itse koin. Voin tunnustaa kokemusteni merkityksen ja samalla arvioida uudelleen sitä, mitä uskoin niiden kertovan toisesta ihmisestä.
10
Kirjoittaminen on ollut mukana aina
Olen julkaissut viisi kirjaa 2010-2026 ja yhden meditaatio-CD:n 2015. Kirjoittamiseni on kulkenut kauneudesta ja pyhiinvaelluksista Maria Magdaleenaan, alkemialliseen muutokseen ja tietoiseen johtajuuteen.
Vuonna 2026 ilmestyi Feminiininen tietoinen johtajuus, jossa tarkastelen, mitä syntyy, kun sydän ja järki, tietoisuus ja strategia toimivat yhdessä. Kirja on eräänlainen testamenttini siitä, miten johtajuudella voi tehdä maailmasta paremman paikan meille kaikille. Miten se voi palvella samanaikaisesti ihmistä, organisaatiota ja planeettaa.
Kirjoitan myös artikkeleita ja työstän parhaillaan seuraavaa kirjaani. Se vie minut jälleen niiden kysymysten äärelle, jotka ovat kulkeneet mukanani jo vuosikymmeniä: mitä on olla ihminen, mistä elämämme saa merkityksensä ja mitä kaikkea emme vielä ymmärrä?
11
Ja tässä olen nyt
Olemme asuneet pian 33 vuotta Porvoossa, pikkukaupungissa veden äärellä. Siinä on jotakin hyvin tuttua. Heinolassa alkanut tarina on kiertänyt pitkän matkan ja löytänyt jälleen paikan, jossa linnut lentävät kotimme yli.
Elämä on vienyt minua diplomaattimaailmasta kansainväliseen liiketoimintaan ja pyhiinvaelluksilta kirjoittamisen äärelle. Olen saanut kohdata upeita ihmisiä, oppia heiltä ja nähdä maailmaa monesta suunnasta. Olen kokenut valtavasti pyhiä hetkiä ja ihmeitäkin. Tänään työssäni kohtaavat kaikki nämä maailmat.
Olen yhä utelias ja valmis oppimaan uutta, muuttamaan käsityksiäni ja katsomaan asioita uudesta, laajemmasta näkökulmasta. Ehkä se onkin yksi tärkeimmistä asioista, joita elämä on minulle opettanut.